keskiviikko 4. syyskuuta 2019

Minun fuksivuoteni


Fuksivuoteni Joensuussa on tullut päätökseen ja fiilikset vuodesta ovat mitä loistavimmat. Mun opiskeluvuoteni alkoi muutolla Jyväskylästä Joensuuhun, kaupunkiin, jota en tuntenut lainkaan. Ensimmäisillä viikoilla tunteet ailahtelivat laidasta laitaan ja jännitys oli todella suuri. Odotin opintojen alkamista ja turkoosia haalarielämää innolla, mutta mielessäni pyörivät ajatukset myös siitä, että saanko uusia ystäviä tai kotiudunko Joensuuhun.

Orientaatioviikon alettua pelkoni osoittautuivat turhiksi. Meillä oli paljon tuutoreiden järjestämää ohjelmaa ja tutustumista, jonka avulla tutustuin muihin psykalaisiin sekä Joensuuhun kaupunkina. Syksyn edetessä huomasin viihtyväni täällä loistavasti. Opiskeluarki rullasi sujuvasti psykologian perusopintoja suorittaessa ja opiskelijatapahtumissa pyöriessä. Olen nauttinut opintojen itsenäisestä luonteesta ja lukupiirit ystävien kanssa kirjastolla ovat olleet minulle mieleinen tapa opiskella, samalla kun voi höpötellä kavereiden kanssa, hörppiä kahvia ja opiskella.  Vaikka luettavaa on ollut paljon ja välillä tentit ovat stressanneet minua aika lailla, en silti vaihtaisi pois hetkeäkään. Tämä vuosi on opettanut minulle paljon, liittyen opintoihin sekä itseeni. Psykologia ja Joensuu ovat osoittautuneet oikein nappivalinnoiksi!

Hauskaa on ollut ja paljon työtä on tehty. Opiskelun ja tenttien rinnalle on onneksi mahtunut monen monta opiskelijatapahtumaa, jotka piristävät kummasti opiskeluarkea. Fuksivuoden kohokohdat olivat ehdottomasti SPOL ry:n järjestämä Kosmospoliitti-risteily ja ensimmäinen opiskelijavappu. Kosmospoliitti-risteilyllä oli yhteisöllinen meininki, kun Suomen psykologian opiskelijat kokoontuivat juhlimaan yhdessä. Risteily oli ikimuistoinen tapahtuma, joka oli täynnä hauskanpitoa. Opiskeluvuosi ja kevät huipentui ensimmäiseen opiskelijavappuun. Vihdoin ymmärsin myös, että ”wabu ei lopu”-käsite todellakin pitää paikkansa. Mun vappuun kuului ihania ystäviä, uusia tuttavuuksia ja paljon erilaisia tapahtumia. Kokonaisuudessaan vappu kiteytti koko opiskeluvuoteni. Fuksivuosi oli ihana päättää ystävien kanssa vuoden viimeisiin opiskelijarientoihin ja onneksi niitä voi muistella vielä pitkään.

Ensimmäinen vuoteni psykalla on antanut minulle todella paljon uusia, ihania ystäviä ja on opettanut paljon uutta. Opiskelu on ollut monipuolista sekä erittäin mielenkiintoista ja olen nauttinut siitä täysillä. Odotan innolla, että opinnot jatkuvat aineopintojen sekä sivuaineiden merkeissä syksyllä. Fuksivuoteni oli mahtava, koska sain tutustua mahtaviin tyyppeihin, opin itsestäni uusia asioita sekä se, että ylipäätään pääsin opiskelemaan omaa unelma-alaani. Fuksivuosi inspiroi minua ja innostuinkin tuutoroinnista, joten syksyllä palataankin Joensuuhun uusien psykan fuksien tuutoroinnin merkeissä. Olen onnellinen siitä, että sain kokea fuksivuoteni Joensuun psykalla ja tutustua mahtaviin tyyppeihin. Ihanaa kesää kaikille ja kiitos upeasta vuodesta! 

Heta Janhonen




Heips! 


Täytyy näin alkuun tunnustaa, että rustailin jo ensimmäisen version kirjotuksestani heti fuksivuoden päätyttyä ja päädyin kuitenkin kirjottamaan fiiliksistäni uudelleen. Tuolloin loppukeväänä koko kirjoitusprosessi ahdisti ja ärsytti, koska tuntui suoraan sanottuna siltä, että tarvitsen taukoa kaikkeen mikä edes liittyy opintoihini tai alaani. Nyt kesäpäivät töissä viettäneenä ja opintoja odottavana on mielekkäämpää kirjoittaa fuksivuodestani. Ja uskokaa tai älkää: minäkin luulin, etten ikinä tarvitsisi taukoa opinnoistani, kun ne innokkaana aloitin.

Kaupunkina Joensuu oli jo minulle ennestään tuttu ennen tänne muuttamista, koska olen lapsena viettänyt kesäpäiviä täällä. Olihan se silti todella jännittävää tulla yksin uuteen kaupunkiin ja varsinkin, kun yksin asuminen oli uutta minulle. Samalla uutuus oli juuri se, mitä sillä hetkellä koin tarvitsevani. Tunteeni olivatkin tulon suhteen hieman ristiriitaiset. Eniten pelkäsin sitä, että löydänkö opiskelukavereista omantyylisiä ihmisiä ja pohdin, että onko minusta todella yliopisto-opintoihin eli olenko tarpeeksi hyvä? Hieman pelotti myös se, että onko jo kauan haaveilema ala sittenkään oikea minulle ja sellainen kuin olin sen kuvitellut? Ja jos näin ei olisi niin mitä sitten tekisin? Huomasin jo pian opintojen alussa, että pelkoni osoittautuivat vain peloiksi ja uskallankin väittää, että samat asiat askarruttavat muitakin.

Orientaatioviikko oli tapahtumarikas ja hauska, mutta myös kuluttava ja voimia vievä. Minulle oli tärkeää pitää huolta siitä, että saan levättyä ja hengähtää tapahtumien välissä. Oli kuitenkin hienoa huomata, miten erilaisia persoonia meidänkin vuosikurssilla oli. Myös koko meidän ainejärjestöstämme tuli positiivinen kuva ja koin yhteenkuuluvuutta, koska olin osana tätä huippua porukkaa 💙💙. Tuntui siltä, että voi itsekin olla sellainen kuin on ilman filttereitä.

Syksyn aikana muodostui kuitenkin sellainen kaveriporukka, jossa vietin suurimman osan fuksivuodestani. Uskon, että sitä ajautuu viettämään aikaa samaistuttavien ja sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa jo ensitapaamisesta asti aaltopituudet kohtaa. Suosittelen kuitenkin tutustumaan kaikkiin uusiin tuttavuuksiin ennakkoluuloitta ja avoimesti! Olen itse tutustunut myös myöhemmin fuksivuotena uusiin ihmisiin muilta vuosikursseilta esimerkiksi hallituksen ja tapahtumien kautta eli ei paniikkia sen suhteen 😊

Joensuukin alkoi tuntua vähitellen kodilta, vaikka se paikkana välillä nostattikin pintaan negatiivisuuden sävyttämiä tunteita. Minua itseä hieman ahdisti kaupungin tai ainakin keskustan ahtaus ja se, että Joensuu on niin kaukana kaikesta. Voin rehellisesti sanoa, että tällaiselle ex-etelänvetelälle Joensuuhun tuleminen oli aikamoinen kulttuurishokki ja sitä se oli myös suurelle osalle muista opiskelijoista. Olin itse tottunut suuren kaupungin vilinään ja loppumattomaan kiireeseen. Loppujen lopuksi kuitenkin tällaiselle stressaavalle, ainaisessa kiireessä olevalle ylisuorittajalle Joensuu on tuonut kaipaamaani rauhaa ja stressittömyyttä (heh opinnot kyllä hyvin pitäneet huolta siitä, että elämä ei ihan stressitöntä ole…). Ja okei, tähän on vielä pakko todeta, että silloin en koe oloani Zeniksi, kun olen odottanut yli puoli tuntia omaa pakettiani postista ja työntekijöillä ei ole minkäänlaista kiirettä asian suhteen, koska vaihtavat kuulumisia vanhojen tuttujen kanssa. No joo, siihenkin tottuu 😃

Opinnot lähtivät itsellä melko hitaasti käyntiin, koska en päästänyt pääsykoelukemistyylistäni irti ja siten käytin aivan liikaa aikaa helppoihin kursseihin. Tästä esimerkkinä yhden nopan kurssi, johon luin monta viikkoa ja kyseisestä kurssista ei edes saanut arvosanaa. Kurssikirjat luin kannesta kanteen ja tein niin monta sivua muistiinpanoja, etten edes kerratessani kerennyt lukea niitä kaikkia läpi… On hyvä muistaa tässäkin se, että laatu korvaa määrän! Vaikkakin opintojen alussa meille varoiteltiin siitä, että pitäisi luopua tästä tyylistä niin en silloin kunnolla ymmärtänyt tai ainakaan sisäistänyt tuota vinkkiä. Nyt kantapään kautta oppineena tiedän, että ei ole mahdollista lukea samalla intensiteetillä jokaiseen kurssiin, koska kurssejakin voi olla samaan aikaan monta käynnissä. On hyvä priorisoida itselle tärkeät kurssit ja panostaa niihin enemmän ja vastaavasti sitten odottaa itseltä vähemmän joistakin muista kursseista. Toki kaikille eri asiat ovat merkitseviä ja tunnustan, että itse mietin alussa liikaa myös arvosanoja ja saatoin vertailla itseäni muihin. Jokainen täällä kuitenkin kulkee oman polkunsa ja oppii itseä varten. On huomionarvoista myös miettiä sitä, että mitä haluaisi tästä viidestä vuodesta jäävän käteen valmistuttaessa? Ammattitaitoa ja kykyä käyttää oppejaan myös tulevassa psykologin työssä vai hyviä arvosanoja?

Kokonaisuudessaan fuksivuosi meni todella nopeasti ja vielä hetki sitten panikoin miljoonaa tekemätöntä kurssia ja päälle kasautuvia koulutehtäviä. Niistä kuitenkin selvisin ehjin nahoin ja kerrankin oli sellainen olo, että onpa ihanaa keskittyä vain ja ainoastaan töihin. Nimittäin sen voin kertoa, että ne koulutehtävät eivät vain lopu. Aina on tekemättömät tehtävät tai seuraava deadline kolkuttamassa takaraivossa. Syksyllä laiminlöin myös vapaapäiväni ja aloin pitämään kokonaisia vapaita vasta vuodenvaihteen jälkeen (tiedän, kuulostaa aivan järjettömältä?!).  Se oli erittäin hyvä ja välttämätön (!!) päätös. Olkaa fiksumpia kuin minä tämän asian suhteen ja aikatauluttakaa itsellenne myös vapaat ja pitäkää niistä kynsin hampain kiinni.

Kaiken kaikkiaan fuksivuoden parasta antia olivat tietysti uudet ystävät, jotka tekivät suurimman osan opiskeluvuodestani. He tsemppasivat silloin, kun meinasi usko itseen ja omaan tekemiseen loppua. Heidän kanssa yhdessä tuskailtiin ja panikoitiin joidenkin kurssien suhteen (Vinkki: Supermiesasento auttaa moneen pulmaan, kuten siihen, että pitäisi mennä englanniksi esittämään luokan eteen psykologiaan liittyvä artikkeli…) ja hävettiin silmät päästämme nolattuamme itsemme opiskelupippaloissa (ihan kun sillä olisi oikeasti mitään väliä). Mutta näiden mahtavien tyyppien kanssa koettiin myös ne parhaimmatkin hetket (yleensä pullan tai kakkupalan ääressä…) ja fuksivuoteen mahtui myös paljon paljon paljon iloa, naurua ja onnenhetkiä.

Mielenkiintoiset kurssit ja vierailut eri paikoissa olivat myös antoisia. Vierailuilla kävimme haastattelemassa psykologeja työssään ja oli hienoa nähdä millaista tuleva työ voi olla sekä mihin työtehtäviin sitä voisi ylipäätään päätyä. Oma suosikkini vierailukohteista oli KYS:n Aivotutkimusyksikössä vierailu, huippua!!  

Vaikkakin fuksivuosi oli palkitseva ja tapahtumarikas, oli se minulle myös todella rankka ja vaati huomattavasti itsereflektointia ja itsen kehittämistä eri asioiden suhteen. Tämä edeltävä vuosi kuitenkin opetti minulle itsestäni paljon. Opin siitä millainen opiskelija minä olen, millainen psykologi ja työntekijä minä tulevaisuudessa haluan olla ja ennen kaikkea sitä, millainen ihminen minä haluan olla ja olen. Uskon, että ammattiin kasvetaan, niin fuksivuosi oli jo ensimmäinen askel siitä ja odotan innolla mitä tuleva tuo!

Siinä nyt päällimmäisiä fiiliksiä omasta fuksivuodesta ja tunnetusti kirjotan aina romaaneja, vaikka alun perin oli tarkoitus kirjottaa lyhyt ja ytimekäs teksti. Heh, sori siitä!

P.s. Mua voi aina tulla nykäisemään hihasta, jos jokin mietityttää, tarvitset vinkkivitosia tai muuten vaan haluat jutskailla. 😊

Liia Silvennoinen





Moikka! Täällä kirjoittelee tuore ex-fuksi eli toista vuosikurssia aloitteleva Vilma. Halusinkin nyt jakaa vähän mun fiiliksiä fuksivuodesta ilmiönä ja antaa pari vinkkiä, joiden avulla siitä voi saada entistäkin enemmän irti 😊 Mutta ensin niihin fiiliksiin.
   Oletko tilanteessa, jossa sulla ei ole hajuakaan siitä, miten yliopistomaailma toimii, et tiedä millä kursseilla sun pitäisi viikon päästä olla tai että mitä teet edes seuraavana päivänä? Voin kertoa, että tämä on ihan tuttua ahdistelua lähes jokaiselle fuksille (ja fuksivaiheen ohittaneellekin). Tai tekisikö mieli palata takaisin ala-asteelle WebOodin ja HOPS:in nähtyäsi? Tuttua sekin. Etkö tunne ketään koko kaupungista? Älä huoli, ei nimittäin moni muukaan kanssafuksi. Asutko ankeassa solussa niin, että ekoina iltoina tekisi mieli vain tihrustaa itkua tai vetää kunnon itkupotkuraivarit? No, kuuluu asiaan. Entä eksytkö jatkuvasti ruutukaavalla etkä edes muista missä asut? Eipä olisi ennenkuulumatonta tämäkään.
Kaiken kaikkiaan siis sanoisin, että olipa tilanteesi mikä tahansa, pieni tai vähän suurempikin määrä epävarmuutta kuuluu asiaan. Kaiken ei siis tarvitse olla heti syksyn alkaessa eikä vielä pidemmällekään edetessä selvää vaan päinvastoin, mitä enemmän seikkailu- (ja ajoittain selviytymis-) fiilistä opiskelijaelämän alkuvaiheeseen sisältyy, sitä jännittävämpi ja hauskempi vuodesta varmasti tulee.
   Mutta sitten ensimmäiseen varsinaiseen vinkkiin. Nimittäin: kannattaa ottaa heti alusta alkaen avoin asenne ja jutella mahdollisimman monelle kanssafuksille (itselleen luontevalla tavalla toki). Koskaan ei nimittäin voi tietää kenen kanssa aikaansa lopulta tulee eniten viettämään. Toisaalta Joensuussa opiskellessa parasta on ainakin omasta mielestäni ollut se, ettei sellaisia ”klikkejä” ole, etteikö yliopistolla tai tapahtumissa voisi hengailla yhdessä vaan päinvastoin! Myös vanhempia opiskelijoita saa mielellään tulla nykäisemään hihasta, mikäli sille päälle sattuu 😊
Ja tähän mainittakoon vielä, että vaikka alkoholin käyttö ja varsinainen biletys eivät olisikaan niitä kaikista omimpia juttuja, voi ja kannattaa tapahtumissa, vaikkapa edes etkoilla, silti käydä eikä näiden skippaaminen toisaalta ole mikään este vaikkapa tiettyyn porukkaan kuulumiselle. Muutoinkin kavereiden saaminen ja kaveriporukoiden muodostuminen ottavat toisinaan oman aikansa, joten näistäkään asioista ei kannata kantaa turhaa huolta!
   Toisena varsinaisena vinkkinä sanoisin, että sano uusille asioille kyllä ja NAUTI elämästä. Fuksivuosi on loppujen lopuksi ainutlaatuinen vuosi, ja silloin jos koskaan on hyvä kokeilla oman mukavuusalueen ulkopuolelle astumista. Vaikka välillä tulisi vähän mokattuakin, voi kaiken laittaa hyvillä mielin fuksivuoden piikkiin😉 Ja vaikkei rämäpäinen tai vähän rauhallisempi seikkailu olisikaan sitä ominta aluetta, kannattaa fuksivuonna keskittyä mahdolliseen uuteen asuinkaupunkiin ja muuttuneeseen elämäntilanteeseen sopeutumiseen sekä ennen kaikkea uusiin ihmisiin tutustumiseen. Kurssien intopiukeaa suorittamista ja opintopisteiden rohmuamista ehtii sitten myöhemminkin! 
Ei muuta kuin tsemppiä!

Huippua fuksivuotta toivotellen,
Vilma
  
Loppuun vielä teille ikimuistoinen Titanic-hetki KosmoSPOLiitilla, olkaatten hyvät!