maanantai 28. tammikuuta 2019

Kokemuksia tuutoroinnista

Tuutorihaku on jälleen alkanut! Hae tuutoriksi 28.1. - 10.2. täältä.


Lähdin alun perin mukaan tutorointiin omien tutoreideni inspiroimana. Fuksisyksyn tapahtumien kautta ja heidän toimintaansa seuraten muodostui kuva toiminnasta, joka ei ainoastaan saata uusia opiskelijoita yliopistomaailman kiemuroihin vaan myös innostaa ja luo hyvää tutustumisen ilmapiiriä vastavalittujen opiskelijoiden keskuuteen.

Tuutorihaun kautta sekä oppiaineen ja hallituksen myöntämänä pääsin mukaan tuutoreiden koulutusohjelmaan, ja vaikka en tuntenutkaan alun perin kaikkia kanssani valittuja tovereita hyvin, syntyi välillemme kevään ja syksyn mittaan toimiva ja kaverillinen yhteistyösuhde, jossa jokaisella tuntui olevan paikkansa. Kevään koulutukset soljuivat suhteellisen rennosti henkilökohtaisten opintojen siivellä, ja vaikken kaikkiin koulutuspäiviin päässytkään, olivat korvaavat tehtävät järkeviä sekä vertaistutoroinnin kannalta tärkeitä.

Kevään sekä kesän aikana pohdin useasti, millaisia uusia opiskelijoita pääsisimme ohjaamaan. Jo ajatus tutorin saappaisiin astumisesta tuntui sekä jännittävältä, että innostavalta samaan aikaan, olimmehan suuressa osin vaikuttamassa siihen millaisen kuvan fuksit saavat uudesta kaupungista, yliopistosta ja etenkin oppiaineesta ja sen opiskelijoista. 

Kesän vaihtuessa syksyyn jännitys kasvoi, ja ensimmäiset päivät fuksien aloittaessa tuntuivat vievän kuukausien mittaisen ajan. Julkinen puhuminen ja esiintyminen suurelle joukolle, pienryhmän johtaminen paikasta toiseen, aikatauluttaminen, informointi, (ja opiskelijabiletys) tuntuivat kaikki niin stressaavilta kuin innostaviltakin. Välillä seuraavan päivän asioita pohdittiin tutoreiden kesken kahvilassa huomista varten, ihan vaan että kaikilla olisi tiedossa mitä ja milloin tulisi tapahtumaan.

Kaikki päivät eivät menneet yhtä sujuvasti ja silloin tällöin mietittiinkin mitä olisi voinut tehdä toisin. Kuitenkin kukin meistä koki toki myös onnistumisen tunteita ja päivä päivältä niin itsevarmuutemme kuin tutorporukan yhtenäisyys voimistui ja syksyn päätteeksi mietittiin, miten mukava syksy myös tutorin näkökulmasta oli ollut.

Kaikkiaan nautin paljon tutorin tehtävästä sen tuomine vastuineen sekä mahdollisuuksineen. Uusiin kavereihin tutustuminen tutorkoulutuksen aikana, kevään tutorleiri, oman oppiaineen tutortovereihin paremmin tutustuminen sekä fuksien auttaminen heidän korkeakouluopintojensa alussa ovat kaikki asioita, joista olen kiitollinen tutorkoulutukselle sekä omille tutortovereilleni, ja joita mitään en olisi kokenut ellen olisi lähtenyt koulutukseen varauksetta mukaan. Joka päivä tutorointi ei ollut kevyttä ja joidenkin päivien jälkeen tuntuikin, että voisi nukkua vähintään viikon. Siitä huolimatta mitä koulutus ja syksyn startti vaati, se antoi monin verroin takaisin, ja jälkikäteen ei kuluneita lukukausia voi muistella kuin lämmöllä.

Tommi Pääkkönen




Omaa fuksisyksyäni aloittaessani en vielä olisi uskonut, että vuoden kuluttua olisin tuutorin saappaissa uusia opiskelijoita opastamassa. Ajatus tuutoriksi hakemisesta alkoi oikeastaan kypsyä vasta loppuvuodesta, kun seuraavan vuoden tuutorihaku alkoi olla pian ajankohtainen. Tuutorointi vaikutti mielestäni mukavalta toiminnalta, mutta ajatuksen viemistä pidemmälle jarrutteli se, etten pitänyt itseäni ”tuutorityyppisenä ihmisenä” – esiintymistilanteet ja roolinotto suurissa ryhmissä ovat aina kuuluneet enemmän tai vähemmän oman mukavuusalueeni ulkopuolelle. Hieman yksioikoisesti ajattelin, että kaikkien tuutorien tulisi olla itsevarmoja ja karismaattisia heittäytyjiä, jollaisena en juurikaan nähnyt itseäni. Kuitenkin tarkemman pohdiskelun ja muiden tulevien tuutoritovereiden kanssa käytyjen keskustelujen myötä ajattelin, että minulla saattaisi olla muita avuja tuutorina toimimiseen. Siksipä hakemuksen täyttäminen tuutorihaun käynnistyessä tuntui oikealta valinnalta.

Tuutorikoulutusten startatessa keväällä tuleva pestimme tuntui vielä jossain määrin kaukaiselta, mutta erityisesti tuutorileirin myötä toimenkuvamme konkretisoitui ja aloin odottaa syksyn tulevia kuvioita entistäkin innostuneempana. Loppukesällä tuntemukset olivat sekoitus innostuneisuutta ja jännitystä, kun suunnittelimme käytännön asioita ja aikatauluja yhdessä muun tuutoriporukan kanssa ja uusien opiskelijoiden tapaaminen lähestyi.


Erityisesti ensimmäinen viikko oli intensiivinen, ja se sisälsi niin innostuksen ja onnistumisen tunteita kuin jännityksen ja epävarmuudenkin fiiliksiä. Päivät vaativat jonkin verran omalle epämukavuusalueelle astumista, minkä koen olleen opettavaista. Harrastin melko paljon itsereflektiota erityisesti ensimmäisten tuutorointipäivien aikana – kävin läpi erilaisia tilanteita ja sitä, olisiko joissain voinut tehdä jotain eri tavalla tai paremmin. Toisinaan niin kroppa kuin mieli kävivät kierroksilla vielä nukkumaan käydessä. Oman toiminnan ja tuntemusten pohdiskelu on varmaankin ollut hyödyllistä tuutorina kehittymisen kannalta, mutta jälkeenpäin ajateltuna tein sitä vähän liikaakin. Mitä paremmin uudet opiskelijat tulivat tutuiksi ja onnistumisen kokemuksia karttui päivien aikana, kasvoi myös varmuus omasta toiminnasta.


Kokonaisuudessaan tuutorointi oli minulle positiivinen kokemus, joka ehdottomasti antoi enemmän kuin otti. Ennen kaikkea, sain olla mukana auttamassa uusia opiskelijoita alkuun ja integroida heitä opiskelijayhteisöön sekä ainejärjestöömme. Jälkikäteen saatu kiitos on tuonut fiiliksen siitä, että vaikkei kaikki aina sujunutkaan ihan kuin olimme suunnitelleet, pääosin onnistuimme tehtävässämme. Koen myös, että syksy lähensi meitä tuutoreita keskenämme – opimme paljon itsestämme sekä toisistamme. Ensimmäisen vuoden opiskelijoiden kanssa toimiminen on ollut mahtavaa ja tarjonnut paljon arvokkaita kohtaamisia erilaisten ihmisten kanssa. Virallisen tuutoroinnin jälkeen koen saaneeni uusien opiskelijoiden joukosta myös ystäviä.


Kaiken tämän perusteella voin suositella hakemista kaikille, joilla on pienikin kiinnostus pestiä kohtaan. On tärkeää muistaa, että hyvän tuutorin prototyyppiä ei ole olemassa – koska uudet opiskelijatkin ovat erilaisia erilaisine tarpeineen, myös erilaisia tuutoreita tarvitaan. Tuutorin tehtäviin koulutetaan, joten mitään erityistä ei tarvitse osata eikä kokemusta omata. Mielestäni aidolla kiinnostuksella auttaa ja tukea yliopistotaipalettaan aloittavia pääsee jo pitkälle. 😊

Noora Sopanen