keskiviikko 23. lokakuuta 2019

Pestiesittelyt - osa 2

POKKA-edustajan pesti

Mun nimi on Vilma ja toimin tosiaan vuonna 2019 Oidipuksen POKKA eli Pohjois-Karjalan Psykologiyhdistyksen edustajana.

En enää oikeastaan edes muista mistä kiinnostus hallitustoimintaa kohtaan alunperin lähti, mutta sen muistan, että taisin jo ensimmäisten bileiden etkoilla kysellä silloiselta tuutoriltamme Laura-Kaisalta, että millaista se hallitustouhu oikeastaan on. Kai mulla oli jo ensimmäisestä päivästä lähtien sellainen asenne, että haluan nähdä, tehdä ja kokea opiskeluvuosinani mahdollisimman paljon. Lopulta koko asia kuitenkin unohtui, kunnes pääsin meille fukseille järjestetyssä vuoden 2018 fuksi-infossa juttelemaan muutaman vanhan POKKA-edustajan kanssa. POKKA- edustajan pestihän on oikeastaan lähinnä kahdessa kokouksessa käymistä kuukausittain ja viestin välittämistä Pohjois-Karjalan Psykologiyhdistyksen ja Oidipuksen välillä. Molemmissa kokouksissa on aina takuunvarmasti hauskaa ja sanotaanko vaikka näin, että POKAN kokouksissa pääsee tutustumaan Kerubin ruokalistaan yhdistyksen kustantamana.

Mutta tosiaan, vuoden lopussa koittivat hallituslaisen vaalit ja minut valittiin vuoden 2019 POKKA-edustajaksi. Vuoden vaihduttua olin hirvittävän innoissani uudesta pestistäni ja valmiina aktiiviseen hallituslaisuuteen. Valitettavasti samalle keväälle sattunut speksiharrastuksessa mukanaolo verotti toisinaan mahdollisuuksia osallistua kokouksiin ja etenkin POKAN toimintaan, mikä sai minut hetkittäin tuntemaan itseni huonoksi tehtävässäni. 

Oikeastaan vasta näin kauden loppupuolella mahtavien hallituskavereiden kanssa juteltuani olen oivaltanut, että loppujen lopuksi hallitustoimintaakin harjoitetaan omien sen hetkisten voimavarojen ja elämäntilanteen asettamissa rajoissa sekä toki hieman pestistä riippuen. Näin ollen uskaltaisin kuitenkin suositella hallitustoimintaa kaikille, jotka siitä vähääkään haaveilevat! Oman mukavuusalueen ulkopuolelle astuminen kannatti tässäkin tilanteessa ja toi paljon uusia oppeja sekä ikimuistoisia kokemuksia.

Vilma Koistinen 


Yritysyhteistyövastaavan pesti

Hei olen Henna ja olen yritysyhteistyövastaava!
Pestiini sisältyy sponsoreiden hakemista, vaihtareiden kanssa työskentelyä ja tarvittaessa POKKAn kokouksissa tuuraamista.

Päätin hakea hallitukseen, sillä tahdoin kokeilla uutta ja toteuttaa taitojani uudessa kontekstissa!

Yhteydenotto yrityksiin jännitti aluksi, mutta siihen muodostui nopeasti rutiini. Pestin aloittaminen tuntui yhtäkkiseltä vuoden alussa, mutta kun tehtävät ja ideat jäsentyivät, mahtavinta oli huomata oman työnsä tulos.

Vaihtareiden kanssa työskenteleminen toi taas kokemusta ryhmätilanteista ja eri kulttuurien huomioon ottamisesta. Sain ympäri maailmaa asuvia ystäviä, joidenka luokse aion ensi keväänä matkustaa! Haastavinta oli saada suomalaiset ja vaihtarit kontaktiin toistensa kanssa, mutta se toi mahdollisuuden ideoida tilanteita, jossa kynnys madaltuisi.
POKKAssa sijaistaminen on tuonut mahtavan tilaisuuden tutustua uusiin ihmisiin ja tutustua paikallisen yhdistyksen toimintaan.

Pestissä on siis vain mielikuvitus rajana. On paljon itsestä ja omista voimavaroista kiinni, miten paljon haluaa tehdä ja ideoida. Oman jaksamisen kannalta on siis viisasta rajata ja suunnitella vähän mitä aikoo ja mitä voi tehdä. 

Henna Urhonen

Tapahtumavastaavan pesti 

Heipparallaa! Olemme Säde ja Irene, Oidipuksen tapahtumavastaavat ja tässä on meidän hallitustarinamme. Olemme tehneet tapishommia yhdessä aina alkukeväästä syksyyn, mutta tässä on kurkistus meidän kummankin näkökulmaan hallitusmatkastamme.

Heippa! Olen Säde, toinen tapahtumavastaava ja tässä on tarina mun hallitusmatkasta :)
Olin jo ennen psykalle pääsemistä miettinyt, että hallitustoimintaan voisi olla kiva osallistua. Kun sitten ovet psykalle aukenivat ja Oidipus ry alkoi esitellä yhä enemmän toimintaansa, aloin taas ajattelemaan enemmän hallitusasiaa. Tapahtumavastaavan pesti vaikutti mielenkiintoiselta; erilaisten tapahtumien suunnittelu ja toteutus yhdessä hyvän porukan kanssa kiinnosti. Parhaita puolia illanistujaisissa on, kun voi nähdä koko porukan viihtyvän ja nauttivan tunnelmasta.

Innostuksen jälkeen seurasi kuitenkin pieni epävarmuus; ajankäyttö ja pestiin sopivuus askarruttivat mielessä. Juttelin aiheesta muiden kanssa ja sitten eräänä iltana, kun jutustelimme Irenen kanssa, innostus voitti ja olimme, että hitsi, eiköhän lähdetä kokeilemaan!

Uusi hallitus valittiin ja pääsimme tapahtumavastaaviksi Irenen kanssa. Olin innostunut, mutta myös jännittynyt siitä, mitä tuleva toisi. Hallitukseen valittiin mitä ihanimpia tyyppejä ja pian hallituskokoukset ja yhteissuunnittelut pärähtivät käyntiin. Istuimme kokouksissa ja toistemme luona pohtien kaikenlaista kiinnostavaa, samalla tutustuen toisiimme. Suunnittelimme sitsejä, lähdimme yhdessä Superparkkiin, teimme yhteistyötä muiden ainejärjestöjen kanssa ja paljon muuta! Puoli vuotta hujahti hetkessä ja pian koittikin jo hallituskauden puoliväli. Niin paljon hyviä muistoja! Yksiä parhaimpia hetkiä on ollut, kun on saanut istahtaa alas yhdessä pöydän ääreen suunnittelemaan ja hakemaan kenties jotain hyvää kahvilasta kylkeen.

Jos jotain olen oppinut, niin sen, ettei esimerkiksi tapahtumavastaavan pesti vaadi tietynlaista persoonaa, vaan voit tehdä sitä omalla tatsillasi. Ei haittaa, vaikket aina jaksaisi juhlia aamuun asti tai yleisölle puhuminen välillä jännittäisi, -eikä sekään haittaa, vaikka toimisit juuri päinvastoin! Kaikilla on oma tapansa tehdä juttuja ja tärkeintä on kiinnostus yhdessä tekemiseen. Me hallituksessa tehdään yhdessä juttuja ja toimitaan just sun ja meidän kaikkien hyvän vuoksi. En vois olla onnellisempi, että päätin tarttua tilaisuuteen ja kokea tätä matkaa yhdessä (eikä se onneksi ole vielä päättynyt!). Kiitos, on ollut kivaa!

Moikka! Oon Irene ja toimin toisena tapahtumavastaavana.
Mun hallitusmatka lähti liikkeelle kiinnostuksesta hallitustoimintaa kohtaan, joka oli ollut mielessä jo ennen psykalle pääsyä. Fuksisyksyn koittaessa tuntui kuitenkin siltä, että kaikki tuli hyvin nopeasti eteen ja kaipasin aikaa infon ja uuden elämänvaiheen sulatteluun. Epäröintini koski siis lähinnä ajankäyttöä, sillä halusin kyetä tekemään hommani kunnolla, mikäli siihen ryhdyn. Olen lisäksi kova jännittäjä ja kysyinkin paljon itseltäni: uskallanko? Syksyn ajan pohdin asiaa, kunnes lopulta kävimme Säteen kanssa ratkaisevan keskustelun, jolloin päätimme uskaltaa yhdessä. Pian koittikin hetki jolloin uusi hallitus rakennettiin ja siellä me sitten oltiin, uusina tapahtumavastaavina.

Alussa kaikki jännitti paljon ja muistan pelänneeni ensimmäisessä kokouksessa omia puheenvuoroja niin että sydän tykytti ja ääni värisi. Tämä tuntuu nyt varsin huvittavalta, sillä kokouksissa tunnelma on kaikkea muuta kuin jännittynyt. Ylipäätään koko hallitusporukasta on tullut läheinen ja olemmekin kokousten lisäksi saaneet viettää mukavia ryhmäytymisiä erilaisten aktiviteettien ja illanistujaisten merkeissä.

Tapahtumavastaavan pesti sisältää siis vuosittaisten perinnetapahtumien (esim. vappuaatto!) toteutusta sekä lisäksi uusien ideoiden ja jäsenistön toiveiden perusteella esiin nousseita tapahtumia ja toteutuksia, joille ei ole olemassa tiettyä kaavaa tai tyyliä. Onkin ollut hauska tuoda tapahtumatarjontaan ripaus meidän omaa
näkemystämme ja luovuutta. Oidipuksen omien tapahtumien lisäksi teemme paljon yhteistyötä muiden alojen ainejärjestöjen sekä vuosittain myös toisen psykologian ainejärjestön kanssa.

Tapahtumavastaavan homma on ollut kaikessa monipuolisuudessaan todella antoisaa. Olen tutustunut joukkoon uusia ihmisiä ja samalla saanut ympärilleni ihanan hallitustiimin, joka tekee työtään suurella sydämellä. Vaikka Säteen ja minun homma on vaatinut paljon myös vapaa-ajalla, on muu hallitus ollut tukenamme kaikessa. Emme siis suinkaan jää pulaan, vaikka työmäärä olisi suuri. Mukana on ollut arvokkaita apukäsiä lähtien aina alkusuunnitteluista ja päättyen toteutukseen. Tähän matkaan on mahtunut tunteita laidasta laitaan. Paljon onnistumisia, haasteita sekä yllätyksiä; näin sen kuuluu mennäkin. Olen kiitollinen että uskalsin lähteä mukaan, vuosi on ollut huikea!

Säde Korvenaho & Irene Toivola

Kulttuuri- ja liikuntavastaavan pesti

Mun pesti tänä vuonna hallituksessa on kulttuuri- ja liikuntavastaava. Tässä pestissä saa toteuttaa itseään ja omia mielenkiinnonkohteitaan todella vapaasti, sillä pestin ollessa uusi mitään vakiintuneita tapahtumaperinteitä ei ole. Kauden aikana olen mm. järjestänyt avantouintia, Rajaspeksi-vierailun, excursion Niuvanniemen oikeuspsykiatriseen sairaalaan, lautapeli-illan, sekä verenluovutustapahtumia ja luontoretkiä. Tässä hommassa vaan taivas on rajana! :D

Idea hallitukseen lähtemisestä syntyi siten, että halusin ottaa kaiken irti fuksivuodesta, ja sille tielle jäin… Tiesin haluavani tapahtumavastaavaksi, ja jännitys oli ihan älyttömän suuri kun nousin syyskokouksessa penkistä tapahtumavastaavan kohdalla. Ja kertaakaan en ole katunut! Hallituksessa oloaikana erilaiset pestini (tapahtumavastaava, Pokka-varaedustaja ja kulttuuri- ja liikuntavastaava) ovat luoneet tärkeitä kontakteja niin omalle alalle kuin sen ulkopuolelle, ja olen saanut oppia ihan älyttömästi tapahtumien järjestämisestä, asioiden koordinoinnista ja erilaisten ihmisten kanssa toimimisesta. Ja mikä tärkeintä, oon saanut tavata ihan hurjasti ihania oidipuslaisia, ja saanut jopa uusia ystäviä.

Hallitukseen lähteminen kannattaa, olit sitten fuksi tai ihan missä vaiheessa vain opintoja! Tämä on monipuolinen harrastus, jossa pääsee haastamaan itseään, mutta joka myös todella palkitsee. Hallituksessa myös pysyy perillä kaikesta yliopistossa ja ainejärjestössä tapahtuvasta, ja pääsee vaikuttamaan toiminnan muodostumiseen. Tuu mukaan!

Jenni Vähäsarja

SPOL-edustajan pesti

Mä oon toiminu Oidipuksen hallituksessa kaksi edellistä kautta samassa pestissä, eli SPOL-edustajana. Kaksi vuotta sitten fuksisyksynäni mietin, että ainejärjestöhommat kiinnostaa ja varsinkin SPOL vaikutti mielenkiintoiselta, mutta toisaalta kaukaiselta ja pelottavan isolta järjestöltä. Mietin pitkään, uskallanko hakea SPOL-edustajan pestiin fuksina, mutta päätin yrittää ja pääsin, enkä ole sitä päätöstä katunut. Päinvastoin, eka vuosi SPOL:ssa oli niin kiva, että toiseksi kaudeksi jatkamista ei tarvinnut paljon miettiä. SPOL-edustajan pesti on ns. kaksi yhden hinnalla -tarjous, koska Oidipuksen hallituksen lisäksi kuuluu myös SPOL:n hallitukseen, jossa jokaisella on oma vastuualue (mä olin 2018 taloudenhoitaja ja nyt 2019 puheenjohtaja).

SPOL-edustajan pestissä (ja SPOL:ssa yleensä) parasta on, että pääsee tutustumaan myös muiden kaupunkien psykalaisiin niin SPOL:n hallituksessa kuin SPOL:n tapahtumissakin. Välillä raskasta on, että kahdessa hallituksessa toimimiseen kuluu luonnollisesti enemmän aikaa ja energiaa kuin yhdessä, mutta SPOL-edustajan pesti on Oidipuksen hallituksessa onneksi kevyt pesti ja työmäärä vaihtelee myös SPOL:n hallituksessa pestistä riippuen. Itselläni puheenjohtajakaudella aikaa on kulunut luonnollisesti enemmän SPOL:n juttuihin kuin ollessani taloudenhoitajana. Hallitustoiminta on yleensä kivaa (ei toki aina sitäkään, mutta harva asia onkaan aina kivaa), opettavaista ja ainakin itse olen kokenut sen antavan enemmän kuin ottavan. Suosittelen testaamaan jos se vähänkään kiinnostaa!

Laura-Kaisa Karjalainen

SPOL-edustaja on Oidipuksen hallituksen linkki SPOLiin eli muiden yliopistojen psykalaisiin, ja heidän edustajiinsa. SPOLin hallituksen sisällä mun pesti on tapahtumavastaava, eli järkkäilen vuoden ympäri meidän perinteikkäät tapahtumat ja niihin mielekästä sisältöä.

Oidipuksen SPOL-edustajaksi haetaan samaan aikaan ja samassa kokouksessa kuin muihinkin pesteihin, mutta myöhemmin, kun SPOLin uusi hallitus kokoontuu ensimmäistä kertaa, haetaan ja äänestetään kullekin sit SPOLin sisäiset hommat. Käytännössä kuulun siis kahteen hallitukseen. Huh.

Kun mut valittiin hallitukseen ei mulla ollu mitään hajua mistään hallitustoiminnasta tms. enkä ollut koskaan ollut missään yhdistystoiminnassa mukana. Pikkuhiljaa kuitenkin hallitusjutut kävi selkeimmiksi ja hommista sai tällanenki untuvikko kiinni. SPOLin jutut, ja etenkin siis tapsan pestissä hommailu on ollut musta miellyttävää puuhaa. Sen lisäksi että pääsee vaikuttamaan ja antamaan äänensä koko tasavallan psykan opiskelijoiden asioihin, parasta on kun sun suunnittelemassa tapahtumassa näet, että porukalla on hauskaa ja ne pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin eri kaupungeista. Samalla itsekin luo paljon uusia kontakteja (ja kavereita) ympäri Suomen.

Toisaalta toisinaan, kun omiakin kursseja on paljon suoritettavana, tapsan hommat voi tuntua raskailtakin. Päällepäin ei näe miten paljon tapahtumissa onkaan mietittävää, järkättävää, hoidettavaa ja ostettavaa, mut kun asiat sujuu miten pitää, ei siihen kukaan osaakaan keskittyä. Tässä pitää toki muistaa se, että SPOLilla on toinenkin tapsa jonka kanssa työmäärää voi jakaa tilanteen vaatimalla tavalla. Sekä myös se, että koko hallitus osallistuu tapahtumien järjestämiseen, eli yksin ei missään tilanteessa tarvi olla. Se on mahtavaa.

Vois todeta, että vaikka nää jutut vie vapaa-aikaa (duh) on nämä hommat sen arvoisia. Koko ajan ei voi olla hauskaa ja hyvä mieli ja luulen et se koskee kaikkia hankkeita elämässä, mut siitä tulee mulle ihan hyvä mieli että voin tehdä jotain muiden eduksi. Että niillä ois asiat paremmin ja yhteisöllisempi fiilis. En tiedä. Tuleeks sulle?

SPOLin edustajaksi kannattaa mun mielestä hakea, jos haluaa päästä kurkistamaan oman yliopiston kuplan ulkopuolelle. Monet hyvät psykatyypit ja kokemukset (bileet) ois jääny tutustumatta ja kokematta jos en ois lähteny tähän hommaan. SPOLin kautta ja avulla löytyy paljon uusia kavereita ja tapoja toteuttaa itseään oli se sit tapahtuman tai kannanoton muodossa. Samalla mukaan tarttuu myös paljon tietoa muiden yliopistojen käytänteistä ja kulttuureista. Se fiilis, että muut pääsee nauttimaan sun luomasta tapahtumasta on huippua.

En sano että tää pesti vaatii mitään altruismin perikuvaa tai että kannattaa lähteä hallitushommiin pelkästään itsekkäiden tarkotusten vuoksi. Veikkaan että kukaan hallitushommissa ei edusta ainoastaan toista näistä ääripäistä. Mun mielestä kaikenlaiset motiivit voi vaikuttaa vaihdellen eri aikoina ja eri määrin, ja se on okei. Pääasia varmaan on et haluaa sitoutua toimimaan tässä hommassa sen kaikkine sisältöineen (mitä ne sisällöt ikinä ovatkaan), oli syyt siihen mitä vaan. Tässä vuoden aikana kyllä mun motiivit on ainakin muuttuneet. Mut kyllä se on niin, että kaiken kaikkiaan suosittelen SPOLin hommia. Hyviä hommia.

Tommi Pääkkönen

Viestintävastaavan pesti

Hellouuu! 
Oon Liia ja toimin tänä vuonna Oidipuksen viestintävastaavana. Tehtäviini kuuluu pääasiallisesti sähköpostiliikenteen hoitaminen, mutta myös lisäksi Oidipuksen sosiaalisen median kanavat ja nettisivut. Tänne blogin puolella kirjottelen myös välillä postauksia. Näiden lisäksi itse olen ollut mukana ainejärjestöpäivillä edustamassa Oidipusta, järkkäämässä sitsejä sekä ollut rastinpitäjänä erilaisissa tapahtumissa (mikä on superkivaa!). 

Olin hieman kahden vailla päätöksestä lähteä mukaan hallitustoimintaan. Halusin kuitenkin mennä omalle epämukavuusalueelle ja kokeilla jotain uutta. Onneksi uskalsin lähteä, sillä hallitusvuosi on antanut minulle paljon. Olen tutustunut mahtaviin ihmisiin, harjoittanut esiintymis- ja vuorovaikutustaitojani, ollut mukana tapahtumissa mitä pestini on tarjonnut sekä ennen kaikkea perillä siitä mitä ainejärjestössä ja oppiaineessa tapahtuu.  Vaikka olenkin itse erittäin järjestelmällinen, on hallitusvuosi opettanut minulle silti ajankäytöstä ja varsinkin laadukkaasta sellaisesta.

Jos yhtään mietityttää hallitukseen lähteminen niin suosittelen kokeilemaan! Hallitustehtävät vaativat tietysti oman aikansa, mutta esimerkiksi viestintävastaavan pestin voi itse suunnitella haluamakseen ja siten minimoida ylimääräiset tehtävät. Pestiin kuuluvat tehtävät ja hallituksen kokoukset muiden kanssa voivat tuoda vastapainoa lukemiselle.

Liia Silvennoinen

torstai 17. lokakuuta 2019

Pestiesittelyt - osa 1

Puheenjohtajan pesti

Moikka!
Mä oon Rosa ja toimin tänä vuonna Oidipuksen hallituksen puheenjohtajana.
Mitä puheenjohtaja sitten tekee? Vähän kaikkea ja ehkä vähän enemmän. Puheenjohtajana olen vastuussa Oidipuksen toiminnan jatkumisesta ja siitä, että toiminta on lainmukaista. Tämä tarkoittaa sitä, että pyrin olemaan koko ajan kartalla, mitä Oidipuksessa tapahtuu ja miten hallituksen hommat etenevät, vilkuilen yhdistyslakia ja varmistan, että kaikesta rahanmenosta on tehty päätös hallituksen kokouksessa. Käytännössä kyselen, millä mallilla hommat ovat, pidän kokouksia, olen hallituksen tukena ja apuna erilaisissa tehtävissä. Myös edustustehtävät kuuluvat pääasiassa puheenjohtajalle ja jos puheenjohtaja ei pääse paikalle, on se jonkun muun hallituksen edustajan tehtävä. Edustustehtäviini on kuulunut muun muassa yhteistyöainejärjestöjen ja muiden järjestöjen vuosijuhlilla edustamista ja puheiden pitämistä, samoin kuin keväisin järjestettävillä Kevätmessuilla puhuminen sekä Oidipuksen esittelyä erilaisissa tilaisuuksissa. Tänä vuonna olen ollut pitkälti vastuussa hallituksen ryhmäytymisestä. Näiden asioiden lisäksi olen hoitanut muun hallituksen kanssa asioita, jotka eivät kuulu erityisesti kellekään yksittäiselle hallituksen jäsenelle, mm. Oidipus-collegeiden hankkiminen jäsenistölle on ollut minun heiniäni jo pari vuotta ja jatkan sitä myös puheenjohtajan pestissä. Keväällä järjestin myös koulutuksen Oidipuksen jäsenille ja olen käynyt aina tarvittaessa keskustelua henkilökunnan kanssa oppiaineen ja Oidipuksen yhteistyöstä ja vien opiskelijoiden terveisiä henkilökunnan tietoon. Hyvin monipuolista hommaa on siis mahtunut kuluneeseen vuoteen! Jokainen tekee pestistään oman näköisensä ja pystyy itse vaikuttamaan pestinsä sisältöön sekä sen tuomaan työmäärään. Minun tapani olla puheenjohtaja on pyrkiä olemaan siellä, missä minua tarvitaan.

Kuluva hallituskausi on minulle kolmas. Aloitin “hallitusurani” tapahtumavastaavan pestistä, jossa opin paljon tapahtumien järjestämisestä ja yhteistyökuvioista sekä yleisesti hallituksen toiminnasta. Toisena hallituskautena minut valittiin varapuheenjohtajaksi. Tuon kauden aikana tein vähän kaikkea, järjestin mm. vierailuja ja jaoimme puheenjohtajan kanssa hänen tehtäviään. Varapuheenjohtajan tehtävä oli oikein hyvä näköalapaikka järjestötoimintaan, siinä oppi paljon ja minulla oli hyvin vapaat kädet tehdä, mitä ikinä tarvitsikaan.
Hallitusta muodostettaessa viime vuoden lopulla en ollut lainkaan varma puheenjohtajaksi ryhtymisestä. En kokenut olevani valmis puheenjohtajaksi. Voiko koskaan olla täysin valmis? En usko, että kukaan voi.

Alkuvuosi meni vähän hapuillessa ja omaa puheenjohtajuutta etsiessä, kuitenkin koko ajan hallituksen toimiessa. Epävarmuus oli rinnalla vielä alkukeväänkin, mutta aika nopeasti huomasi, ettei mun tarvitse osata kaikkea tai tietää kaikkea, riittää kun tietää, mistä kysyy, jos ei tiedä. Puheenjohtajan pesti on opettanut minulle itsevarmuutta ja luottoa omiin tietoihin ja taitoihin. Edustustehtävien kautta esiintymisjännityksenikin on alkanut pikkuhiljaa helpottamaan. Tällä hetkellä olen erittäin iloinen päätöksestä hakea puheenjohtajan pestiin, sillä tämä vuosi on opettanut paljon itsestäni sekä järjestötoiminnasta. Hallituksessa toimitaan yhdessä, eikä yksin tarvitse jäädä, myös puheenjohtajana voi ja saa pyytää apua.
Rohkaisen jokaista kiinnostunutta lähtemään rohkeasti mukaan ainejärjestötoimintaan! Nämä hommat antavat sellaisia valmiuksia, joita kirjoja lukemalla ei voi oppia. Yhdessä tekeminen meidän oman opiskelijayhteisömme hyväksi opettaa paljon.

Rosa Nissinen

Varapuheenjohtajan pesti

Hei, olen Jesse ja toimin Oidipuksen hallituksessa tänä vuonna varapuheenjohtajana.

Jos puheenjohtajan homma kuulosti sinusta houkuttelevalta, mutta työläältä ja vastuulliselta hommalta, valitse PJ Lite. Varapuheenjohtajana tehtävääni kuuluu pitää huolta puheenjohtajan kanssa Oidipuksen toiminnasta. Myös erilaiset edustustehtävät kuuluvat työnkuvaani. Periaatteessa siis vpj:n työnkuvaan kuuluvat samat asiat kuin pj:lle, jonka työnkuvan Rosa onkin edellä kuvaillut tarkemmin. Varalla olo tarkoittaakin juuri sitä, että ensisijaisesti puheenjohtajan hommat hoitaa itse puheenjohtaja, jota vpj sijaistaa tarvittaessa. Hyvä vpj kuitenkin pyrkii olemaan (melkein) yhtä perillä asioista kuin pj. Eli alun lupaukseni pienemmästä vastuusta ei kuitenkaan aina yksiselitteisesti pidä paikkaansa.

Varapuheenjohtajan pesti on kenties hallituksen liikkuvin palanen, sillä tehtävän sisällöstä saa pitkälti päättää itse (lukuun ottamatta tiettyjä välttämättömiä pj:n velvollisuuksia). Eräs etu vpj:n hommissa onkin mielestäni tämä vapaus valita tehtäviä.
Olen ollut ennen varapuheenjohtajan pestiä Oidipuksen hallituksessa edunvalvontavastaavana. Vpj:n tehtävään oli helppo lähteä, koska hallitustoiminta oli minulle jo ennestään tuttua. En tosin näe, etteikö varapuheenjohtajan pestiin voisi hypätä ilman hallituskokemustakin.

Parasta hallitustoiminnassa on ollut tehdä yhteistyötä toisten mahtavien hallituslaisten kanssa. Hallitushommissa pääsee tutustumaan helposti toisiin eri vuosikursseilla opiskeleviin oidipuslaisiin. Esimerkiksi hallituksen kokoukset ovat olleet aina hauskoja ja niihin on myöskin mielellään mennyt. Samoin hallituksen, yleensä kuukausittaiset, ryhmäytymiset. Kaikessa tekemisessä saa myös apua hallitustovereilta.

Hallitustoiminta on erittäin kehittävää. Siinä oppii omien näkemysten esittämistä ja perustelemista, vuorovaikutustaitoja sekä ajankäyttöä ja suunnittelutaitoja.

On mahtavaa päästä työskentelemään meidän oman hienon yhteisömme vuoksi järjestämällä yhteisiä tapahtumia ja koulutuksia sekä valvomalla etujamme. On myös ilo nähdä, että hallituksen tekemä edunvalvonta tuottaa hedelmää.

Jesse Jäppinen

Sihteerin pesti
Sihteerin hommat liittyvät aika lailla hallituksen kokouksiin ja niiden valmisteluun - pöytäkirjojen raapustelun lisäksi varaan kokoustilat, lähetän kokouskutsut sekä laadin kokousten esityslistat yhdessä pj:n kanssa. Tehtävät vaativat huolellisuutta ja tarkkuutta mutta ovat melko mekaanisia - esimerkiksi pöytäkirjojen asialliset tyylivaatimukset eivät varsinaisesti tarjoa kanavointimahdollisuuksia luovuudenpuuskille. Toisaalta ehkä juuri tämän vuoksi työnkuva on selkeä eikä vie paljoakaan aikaa kokousten ulkopuolella. Lisäksi koska kokouksissa on pöytäkirjaa rustatessa oltava jatkuvasti hereillä, tässä pestissä on hyvin kartalla ainejärjestön menneistä ja tulevista kuvioista! Sihteerillä on lisäksi vastuunsa toimintamme laillisuudesta kokouskutsujen ajoissa lähettämisen suhteen. Oidipuksen virallisessa sähköpostissa seikkailu oli alkuun kuumottavaa, mutta varsinaisia paineita en oo juuri kokenut pestini aiheuttaneen. Kuten muihinkaan hallituspesteihin, myöskään sihteeriksi lähtiessä ei tarvitse osata mitään erityistä - hommiin perehdytetään ja tekemällä oppii. Oma motivaatio ja kiinnostus riittävät mainiosti! 🤩


Oma hallitustaipaleeni sai alkunsa fuksivuotenani, kun lähdin hieman epäröiden Oidipuksen toiseksi tapahtumavastaavaksi. Koska en ollut aiemmin ollut mukana hallitustoiminnassa, ehdolle asettumisen jälkeen fiilikset olivat jännityksensekaiset. Kuten tuutoriksi hakiessa, myös tässä pohdin, oonko "oikeanlainen" ihminen kyseiseen hommaan - ekan hallituskauden alkaessa kyseenalaistinkin välillä itseäni ainejärjestötoimijana ja otin jonkin verran paineita pestistäni. Kuitenkin kevään aikana tapsan hommat tulivat tutuiksi ja aloimme toisiin tutustuessamme myös hitsautua yhteen hallitusporukkana - vähitellen stressi helpottui ja alkoi valjeta, ettei hallitushommiin ole olemassa yhtä tietynlaisen ihmisen prototyyppiä. Pestejä löytyy moniin eri kiinnostuksen kohteisiin, ja erilaiset persoonat rikastuttavat ja monipuolistavat ainejärjestön hyväksi tehtävää yhteistyötä.

Koska hallitushommien myötä oon kehittänyt itselleni taipumuksen tunkaista lusikoita yhteen jos toiseenkin soppaan, löysin itseni seuraavana hallituskautena sihteerin pestistä. Kaiken kaikkiaan on ollut mukavaa jatkaa näissä hommissa, vaikkakin pienemmällä työmäärällä kuin tapahtumavastaavana. Sihteerin tehtävien ohella oon lisäksi halutessani ja ehtiessäni voinut ottaa koppia muista hommista - myös tällä kaudella oonkin häärinyt järkkäämässä sitsejä ja väsännyt tapahtumabannereita, sekä syyskuusta eteenpäin hoitanut haalarimerkkiemme myyntiä.

Oon paitsi oppinut uutta pesteihin liittyen, myös löytänyt itsestäni uusia puolia. Lisäksi oon saanut hallitustaipaleen myötä uusia kavereita ja päässyt tutustumaan kivoihin tyyppeihin muistakin ainejärjestöistä. Rehellisyyden nimissä on tosin sanottava, että joskus on ollut hetkiä, kun hallitustoiminta on tuntunut raskaalta ja liian aikaavievältä - tämä lähinnä silloin, kun muussa elämässä on ollut meneillään jotain kuormittavaa samaan aikaan. Haluunkin muistuttaa, että vaikka pesteihin toki sitoudutaan, on niitä äärimmäisen tärkeä hoitaa oman jaksamisen ja muun elämän, kuten opiskelujen, ehdoilla. Loppujen lopuksi hommaa tehdään vapaaehtoisesti omaa vapaa-aikaa käyttäen, eikä keneltäkään ei odoteta jatkuvaa sata lasissa painamista.

Tiivistäen: vaikka kannankin haalareissani merkkiä Hide The Pain Haroldista tekstillä "Ainejärjestötoiminta on kivaa", on tää puuhailu ehdottomasti antanut enemmän kuin mitä ottanut. Elikkäs suosittelen, omaa pestiäni sekä hallitushommia ylipäätään.

Noora Sopanen

Taloudenhoitajan pesti

Hei!
Olen Jenni, toisen vuoden opiskelija, ja toimin Oidipuksen taloudenhoitajana tänä vuonna. Tehtäviini kuuluu kirjanpito, laskujen maksaminen, pankkitilin ja käteiskassan hoito, jäsenrekisterin ylläpito ja kaikki muu mikä liittyy rahaan, joka kulkee ainejärjestömme kautta.
Taloudenhoitajan työ ei ole erityisen raskasta pienessä ainejärjestössä. Tehtävien määrä riippuu paljon siitä, mitä ja millaisia tapahtumia kuluvan kuukauden aikana järjestetään, sekä siitä kuinka paljon haalarimerkkejä ja muita myynnissä olevia tuotteita myydään. Tuntimäärällisesti kiireisimpinäkään kuukausina ei taloudenhoito ole pois opiskelusta.
Fuksivuoteni alussa olin varma, etten lähde ainejärjestötoimintaan mukaan, ja että haluan vain keskittyä opintoihini.  Kiinnostukseni kuitenkin heräsi syksyn kuluessa, kun juttelin silloisen hallituksen jäsenten kanssa ainejärjestötoiminnasta ja huomasin, miten hyvä yhteishenki heillä oli. Hallituskähminnässä aloin jo olla varma, että lähden mukaan hallitukseen, ja pestini voisi olla taloudenhoitaja, vaikka minulla ei ollutkaan minkäänlaista aikaisempaa kokemusta hallitustoiminnasta tai kirjanpidosta.
En ole hetkeäkään katunut päätöstäni lähteä ainejärjestötoimintaan mukaan, enkä oikeastaan keksi mitään negatiivista sanottavaa vuodestani hallituksessa. Olen saanut uusia ystäviä, oppinut paljon uutta monesta eri aiheesta ja saanut olla vaikuttamassa Oidipuksen toimintaan. Haluan myös ehdottomasti jatkaa, ehkä samassa pestissä, ehkä uudessa.

Jenni Laine

Edunvalvontavastaavan pesti

Vuosi sitten syksyllä tein fuksivuoteni parhaan päätöksen; päätin hakeutua mukaan ainejärjestömme hallitukseen. Fuksivuoden paras päätös oli ehkä myös jännittävin ja aikaisempia kokemuksiani peilaten yllättävin. Aiemmin en ole hakeutunut sen kummemmin järjestötoimintaan taikka opiskelijakuntiin uskotellen itselleni, etten ole ”sen tyylinen ihminen”. (Sivuhuomautus, ”sen tyylisiä ihmisiä” ei ole olemassakaan, ei ole ainejärjestötoimijan prototyyppiä. Riittää, että löytyy kiinnostusta olla aktiivisesti mukana toiminnan järjestämisessä).   Jännää olikin huomata, kuinka syksyn kuluessa kiinnostus ainejärjestötoimintaa kohtaan vahvistui sitä mukaa kun siitä kuuli mm. Fuksi-infossa ja Hallituskähminnässä sekä mitä enemmän jutteli kavereiden ja vanhojen ainejärjestötoimijoiden kanssa.

Itse hallituspestin miettiminen olikin asia erikseen, tuntui että useampi pesti kiinnosti. Päätöksen edunvalvontavastaavaksi asettumisesta teinkin vasta syyskokouksessa, kun olin kääntänyt päälaelleen alkuperäisen pohdintani. Edunvalvontavastaavan tehtävänä on pitää esillä ajankohtaisia koulutus- ja sosiaalipoliittisia asioita Oidipuksen kokouksissa ja tiedottaa niistä jäsenistöä. Opiskelijanäkökulmaa pääsee tuomaan esille kasvatustieteiden ja psykologian osaston koulutuksen kehittämisen työryhmän (KOUKEn) kokouksissa sekä ISYYn Edunvalvontajaostossa. Lisäksi edunvalvontavastaavana pääsee järjestämään oppiaineen kanssa kahvitteluja sekä osallistumaan keväisin opiskelijapalautteen keräämiseen. Tämä pesti on osoittautunut tosi kotoisaksi, vaikka aluksi edunvalvonta tuntui kohtalaisen hämärältä. Hallituspesteihin perehdytetään kuitenkin hyvin, ja aika nopeasti hallituskauden alkaessa edunvalvontavastaavan tehtäviin pääsi sisälle. Mikään pesti ei ole myöskään vain yksin puurtamista, vaan koko ajan on muun hallituksen tuki ja hommia tehdään yhdessä.

Edunvalvontavastaavan pesti on opettanut paljon tärkeitä taitoja. Kokoustaminen on tullut tutuksi (edunvalvontavastaavana pääsee kokoustamaan n. kolme kertaa kuukaudessa), puheenvuoroja ei enää jännitä samalla tavalla. Olen oman pestini ohella tykännyt myös olla apuna esimerkiksi sitsien järjestämisessä, joten oman hallituspestin tehtävien lisäksi kokemusta voi halutessaan saada myös laajemmaltikin. Parasta hallitusvuodessa on ollut yhdessä tekeminen, uusiin ihmisiin tutustuminen, vedet silmissä nauraminen kokoustamisen lomassa sekä tieto siitä, että saa oikeasti tehdä jotain muiden opiskelijoiden hyväksi ja iloksi.

Marika Nikkanen


keskiviikko 4. syyskuuta 2019

Minun fuksivuoteni


Fuksivuoteni Joensuussa on tullut päätökseen ja fiilikset vuodesta ovat mitä loistavimmat. Mun opiskeluvuoteni alkoi muutolla Jyväskylästä Joensuuhun, kaupunkiin, jota en tuntenut lainkaan. Ensimmäisillä viikoilla tunteet ailahtelivat laidasta laitaan ja jännitys oli todella suuri. Odotin opintojen alkamista ja turkoosia haalarielämää innolla, mutta mielessäni pyörivät ajatukset myös siitä, että saanko uusia ystäviä tai kotiudunko Joensuuhun.

Orientaatioviikon alettua pelkoni osoittautuivat turhiksi. Meillä oli paljon tuutoreiden järjestämää ohjelmaa ja tutustumista, jonka avulla tutustuin muihin psykalaisiin sekä Joensuuhun kaupunkina. Syksyn edetessä huomasin viihtyväni täällä loistavasti. Opiskeluarki rullasi sujuvasti psykologian perusopintoja suorittaessa ja opiskelijatapahtumissa pyöriessä. Olen nauttinut opintojen itsenäisestä luonteesta ja lukupiirit ystävien kanssa kirjastolla ovat olleet minulle mieleinen tapa opiskella, samalla kun voi höpötellä kavereiden kanssa, hörppiä kahvia ja opiskella.  Vaikka luettavaa on ollut paljon ja välillä tentit ovat stressanneet minua aika lailla, en silti vaihtaisi pois hetkeäkään. Tämä vuosi on opettanut minulle paljon, liittyen opintoihin sekä itseeni. Psykologia ja Joensuu ovat osoittautuneet oikein nappivalinnoiksi!

Hauskaa on ollut ja paljon työtä on tehty. Opiskelun ja tenttien rinnalle on onneksi mahtunut monen monta opiskelijatapahtumaa, jotka piristävät kummasti opiskeluarkea. Fuksivuoden kohokohdat olivat ehdottomasti SPOL ry:n järjestämä Kosmospoliitti-risteily ja ensimmäinen opiskelijavappu. Kosmospoliitti-risteilyllä oli yhteisöllinen meininki, kun Suomen psykologian opiskelijat kokoontuivat juhlimaan yhdessä. Risteily oli ikimuistoinen tapahtuma, joka oli täynnä hauskanpitoa. Opiskeluvuosi ja kevät huipentui ensimmäiseen opiskelijavappuun. Vihdoin ymmärsin myös, että ”wabu ei lopu”-käsite todellakin pitää paikkansa. Mun vappuun kuului ihania ystäviä, uusia tuttavuuksia ja paljon erilaisia tapahtumia. Kokonaisuudessaan vappu kiteytti koko opiskeluvuoteni. Fuksivuosi oli ihana päättää ystävien kanssa vuoden viimeisiin opiskelijarientoihin ja onneksi niitä voi muistella vielä pitkään.

Ensimmäinen vuoteni psykalla on antanut minulle todella paljon uusia, ihania ystäviä ja on opettanut paljon uutta. Opiskelu on ollut monipuolista sekä erittäin mielenkiintoista ja olen nauttinut siitä täysillä. Odotan innolla, että opinnot jatkuvat aineopintojen sekä sivuaineiden merkeissä syksyllä. Fuksivuoteni oli mahtava, koska sain tutustua mahtaviin tyyppeihin, opin itsestäni uusia asioita sekä se, että ylipäätään pääsin opiskelemaan omaa unelma-alaani. Fuksivuosi inspiroi minua ja innostuinkin tuutoroinnista, joten syksyllä palataankin Joensuuhun uusien psykan fuksien tuutoroinnin merkeissä. Olen onnellinen siitä, että sain kokea fuksivuoteni Joensuun psykalla ja tutustua mahtaviin tyyppeihin. Ihanaa kesää kaikille ja kiitos upeasta vuodesta! 

Heta Janhonen




Heips! 


Täytyy näin alkuun tunnustaa, että rustailin jo ensimmäisen version kirjotuksestani heti fuksivuoden päätyttyä ja päädyin kuitenkin kirjottamaan fiiliksistäni uudelleen. Tuolloin loppukeväänä koko kirjoitusprosessi ahdisti ja ärsytti, koska tuntui suoraan sanottuna siltä, että tarvitsen taukoa kaikkeen mikä edes liittyy opintoihini tai alaani. Nyt kesäpäivät töissä viettäneenä ja opintoja odottavana on mielekkäämpää kirjoittaa fuksivuodestani. Ja uskokaa tai älkää: minäkin luulin, etten ikinä tarvitsisi taukoa opinnoistani, kun ne innokkaana aloitin.

Kaupunkina Joensuu oli jo minulle ennestään tuttu ennen tänne muuttamista, koska olen lapsena viettänyt kesäpäiviä täällä. Olihan se silti todella jännittävää tulla yksin uuteen kaupunkiin ja varsinkin, kun yksin asuminen oli uutta minulle. Samalla uutuus oli juuri se, mitä sillä hetkellä koin tarvitsevani. Tunteeni olivatkin tulon suhteen hieman ristiriitaiset. Eniten pelkäsin sitä, että löydänkö opiskelukavereista omantyylisiä ihmisiä ja pohdin, että onko minusta todella yliopisto-opintoihin eli olenko tarpeeksi hyvä? Hieman pelotti myös se, että onko jo kauan haaveilema ala sittenkään oikea minulle ja sellainen kuin olin sen kuvitellut? Ja jos näin ei olisi niin mitä sitten tekisin? Huomasin jo pian opintojen alussa, että pelkoni osoittautuivat vain peloiksi ja uskallankin väittää, että samat asiat askarruttavat muitakin.

Orientaatioviikko oli tapahtumarikas ja hauska, mutta myös kuluttava ja voimia vievä. Minulle oli tärkeää pitää huolta siitä, että saan levättyä ja hengähtää tapahtumien välissä. Oli kuitenkin hienoa huomata, miten erilaisia persoonia meidänkin vuosikurssilla oli. Myös koko meidän ainejärjestöstämme tuli positiivinen kuva ja koin yhteenkuuluvuutta, koska olin osana tätä huippua porukkaa 💙💙. Tuntui siltä, että voi itsekin olla sellainen kuin on ilman filttereitä.

Syksyn aikana muodostui kuitenkin sellainen kaveriporukka, jossa vietin suurimman osan fuksivuodestani. Uskon, että sitä ajautuu viettämään aikaa samaistuttavien ja sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa jo ensitapaamisesta asti aaltopituudet kohtaa. Suosittelen kuitenkin tutustumaan kaikkiin uusiin tuttavuuksiin ennakkoluuloitta ja avoimesti! Olen itse tutustunut myös myöhemmin fuksivuotena uusiin ihmisiin muilta vuosikursseilta esimerkiksi hallituksen ja tapahtumien kautta eli ei paniikkia sen suhteen 😊

Joensuukin alkoi tuntua vähitellen kodilta, vaikka se paikkana välillä nostattikin pintaan negatiivisuuden sävyttämiä tunteita. Minua itseä hieman ahdisti kaupungin tai ainakin keskustan ahtaus ja se, että Joensuu on niin kaukana kaikesta. Voin rehellisesti sanoa, että tällaiselle ex-etelänvetelälle Joensuuhun tuleminen oli aikamoinen kulttuurishokki ja sitä se oli myös suurelle osalle muista opiskelijoista. Olin itse tottunut suuren kaupungin vilinään ja loppumattomaan kiireeseen. Loppujen lopuksi kuitenkin tällaiselle stressaavalle, ainaisessa kiireessä olevalle ylisuorittajalle Joensuu on tuonut kaipaamaani rauhaa ja stressittömyyttä (heh opinnot kyllä hyvin pitäneet huolta siitä, että elämä ei ihan stressitöntä ole…). Ja okei, tähän on vielä pakko todeta, että silloin en koe oloani Zeniksi, kun olen odottanut yli puoli tuntia omaa pakettiani postista ja työntekijöillä ei ole minkäänlaista kiirettä asian suhteen, koska vaihtavat kuulumisia vanhojen tuttujen kanssa. No joo, siihenkin tottuu 😃

Opinnot lähtivät itsellä melko hitaasti käyntiin, koska en päästänyt pääsykoelukemistyylistäni irti ja siten käytin aivan liikaa aikaa helppoihin kursseihin. Tästä esimerkkinä yhden nopan kurssi, johon luin monta viikkoa ja kyseisestä kurssista ei edes saanut arvosanaa. Kurssikirjat luin kannesta kanteen ja tein niin monta sivua muistiinpanoja, etten edes kerratessani kerennyt lukea niitä kaikkia läpi… On hyvä muistaa tässäkin se, että laatu korvaa määrän! Vaikkakin opintojen alussa meille varoiteltiin siitä, että pitäisi luopua tästä tyylistä niin en silloin kunnolla ymmärtänyt tai ainakaan sisäistänyt tuota vinkkiä. Nyt kantapään kautta oppineena tiedän, että ei ole mahdollista lukea samalla intensiteetillä jokaiseen kurssiin, koska kurssejakin voi olla samaan aikaan monta käynnissä. On hyvä priorisoida itselle tärkeät kurssit ja panostaa niihin enemmän ja vastaavasti sitten odottaa itseltä vähemmän joistakin muista kursseista. Toki kaikille eri asiat ovat merkitseviä ja tunnustan, että itse mietin alussa liikaa myös arvosanoja ja saatoin vertailla itseäni muihin. Jokainen täällä kuitenkin kulkee oman polkunsa ja oppii itseä varten. On huomionarvoista myös miettiä sitä, että mitä haluaisi tästä viidestä vuodesta jäävän käteen valmistuttaessa? Ammattitaitoa ja kykyä käyttää oppejaan myös tulevassa psykologin työssä vai hyviä arvosanoja?

Kokonaisuudessaan fuksivuosi meni todella nopeasti ja vielä hetki sitten panikoin miljoonaa tekemätöntä kurssia ja päälle kasautuvia koulutehtäviä. Niistä kuitenkin selvisin ehjin nahoin ja kerrankin oli sellainen olo, että onpa ihanaa keskittyä vain ja ainoastaan töihin. Nimittäin sen voin kertoa, että ne koulutehtävät eivät vain lopu. Aina on tekemättömät tehtävät tai seuraava deadline kolkuttamassa takaraivossa. Syksyllä laiminlöin myös vapaapäiväni ja aloin pitämään kokonaisia vapaita vasta vuodenvaihteen jälkeen (tiedän, kuulostaa aivan järjettömältä?!).  Se oli erittäin hyvä ja välttämätön (!!) päätös. Olkaa fiksumpia kuin minä tämän asian suhteen ja aikatauluttakaa itsellenne myös vapaat ja pitäkää niistä kynsin hampain kiinni.

Kaiken kaikkiaan fuksivuoden parasta antia olivat tietysti uudet ystävät, jotka tekivät suurimman osan opiskeluvuodestani. He tsemppasivat silloin, kun meinasi usko itseen ja omaan tekemiseen loppua. Heidän kanssa yhdessä tuskailtiin ja panikoitiin joidenkin kurssien suhteen (Vinkki: Supermiesasento auttaa moneen pulmaan, kuten siihen, että pitäisi mennä englanniksi esittämään luokan eteen psykologiaan liittyvä artikkeli…) ja hävettiin silmät päästämme nolattuamme itsemme opiskelupippaloissa (ihan kun sillä olisi oikeasti mitään väliä). Mutta näiden mahtavien tyyppien kanssa koettiin myös ne parhaimmatkin hetket (yleensä pullan tai kakkupalan ääressä…) ja fuksivuoteen mahtui myös paljon paljon paljon iloa, naurua ja onnenhetkiä.

Mielenkiintoiset kurssit ja vierailut eri paikoissa olivat myös antoisia. Vierailuilla kävimme haastattelemassa psykologeja työssään ja oli hienoa nähdä millaista tuleva työ voi olla sekä mihin työtehtäviin sitä voisi ylipäätään päätyä. Oma suosikkini vierailukohteista oli KYS:n Aivotutkimusyksikössä vierailu, huippua!!  

Vaikkakin fuksivuosi oli palkitseva ja tapahtumarikas, oli se minulle myös todella rankka ja vaati huomattavasti itsereflektointia ja itsen kehittämistä eri asioiden suhteen. Tämä edeltävä vuosi kuitenkin opetti minulle itsestäni paljon. Opin siitä millainen opiskelija minä olen, millainen psykologi ja työntekijä minä tulevaisuudessa haluan olla ja ennen kaikkea sitä, millainen ihminen minä haluan olla ja olen. Uskon, että ammattiin kasvetaan, niin fuksivuosi oli jo ensimmäinen askel siitä ja odotan innolla mitä tuleva tuo!

Siinä nyt päällimmäisiä fiiliksiä omasta fuksivuodesta ja tunnetusti kirjotan aina romaaneja, vaikka alun perin oli tarkoitus kirjottaa lyhyt ja ytimekäs teksti. Heh, sori siitä!

P.s. Mua voi aina tulla nykäisemään hihasta, jos jokin mietityttää, tarvitset vinkkivitosia tai muuten vaan haluat jutskailla. 😊

Liia Silvennoinen





Moikka! Täällä kirjoittelee tuore ex-fuksi eli toista vuosikurssia aloitteleva Vilma. Halusinkin nyt jakaa vähän mun fiiliksiä fuksivuodesta ilmiönä ja antaa pari vinkkiä, joiden avulla siitä voi saada entistäkin enemmän irti 😊 Mutta ensin niihin fiiliksiin.
   Oletko tilanteessa, jossa sulla ei ole hajuakaan siitä, miten yliopistomaailma toimii, et tiedä millä kursseilla sun pitäisi viikon päästä olla tai että mitä teet edes seuraavana päivänä? Voin kertoa, että tämä on ihan tuttua ahdistelua lähes jokaiselle fuksille (ja fuksivaiheen ohittaneellekin). Tai tekisikö mieli palata takaisin ala-asteelle WebOodin ja HOPS:in nähtyäsi? Tuttua sekin. Etkö tunne ketään koko kaupungista? Älä huoli, ei nimittäin moni muukaan kanssafuksi. Asutko ankeassa solussa niin, että ekoina iltoina tekisi mieli vain tihrustaa itkua tai vetää kunnon itkupotkuraivarit? No, kuuluu asiaan. Entä eksytkö jatkuvasti ruutukaavalla etkä edes muista missä asut? Eipä olisi ennenkuulumatonta tämäkään.
Kaiken kaikkiaan siis sanoisin, että olipa tilanteesi mikä tahansa, pieni tai vähän suurempikin määrä epävarmuutta kuuluu asiaan. Kaiken ei siis tarvitse olla heti syksyn alkaessa eikä vielä pidemmällekään edetessä selvää vaan päinvastoin, mitä enemmän seikkailu- (ja ajoittain selviytymis-) fiilistä opiskelijaelämän alkuvaiheeseen sisältyy, sitä jännittävämpi ja hauskempi vuodesta varmasti tulee.
   Mutta sitten ensimmäiseen varsinaiseen vinkkiin. Nimittäin: kannattaa ottaa heti alusta alkaen avoin asenne ja jutella mahdollisimman monelle kanssafuksille (itselleen luontevalla tavalla toki). Koskaan ei nimittäin voi tietää kenen kanssa aikaansa lopulta tulee eniten viettämään. Toisaalta Joensuussa opiskellessa parasta on ainakin omasta mielestäni ollut se, ettei sellaisia ”klikkejä” ole, etteikö yliopistolla tai tapahtumissa voisi hengailla yhdessä vaan päinvastoin! Myös vanhempia opiskelijoita saa mielellään tulla nykäisemään hihasta, mikäli sille päälle sattuu 😊
Ja tähän mainittakoon vielä, että vaikka alkoholin käyttö ja varsinainen biletys eivät olisikaan niitä kaikista omimpia juttuja, voi ja kannattaa tapahtumissa, vaikkapa edes etkoilla, silti käydä eikä näiden skippaaminen toisaalta ole mikään este vaikkapa tiettyyn porukkaan kuulumiselle. Muutoinkin kavereiden saaminen ja kaveriporukoiden muodostuminen ottavat toisinaan oman aikansa, joten näistäkään asioista ei kannata kantaa turhaa huolta!
   Toisena varsinaisena vinkkinä sanoisin, että sano uusille asioille kyllä ja NAUTI elämästä. Fuksivuosi on loppujen lopuksi ainutlaatuinen vuosi, ja silloin jos koskaan on hyvä kokeilla oman mukavuusalueen ulkopuolelle astumista. Vaikka välillä tulisi vähän mokattuakin, voi kaiken laittaa hyvillä mielin fuksivuoden piikkiin😉 Ja vaikkei rämäpäinen tai vähän rauhallisempi seikkailu olisikaan sitä ominta aluetta, kannattaa fuksivuonna keskittyä mahdolliseen uuteen asuinkaupunkiin ja muuttuneeseen elämäntilanteeseen sopeutumiseen sekä ennen kaikkea uusiin ihmisiin tutustumiseen. Kurssien intopiukeaa suorittamista ja opintopisteiden rohmuamista ehtii sitten myöhemminkin! 
Ei muuta kuin tsemppiä!

Huippua fuksivuotta toivotellen,
Vilma
  
Loppuun vielä teille ikimuistoinen Titanic-hetki KosmoSPOLiitilla, olkaatten hyvät! 

lauantai 30. maaliskuuta 2019

Opiskeluvinkkejä

Kevään yhteishaku on jälleen käynnissä ja oidipuslaiset haluavatkin auttaa kokelaita omilla opiskeluvinkeillään. Tässä lista opiskeluvinkeistä, joita voit käyttää apuna kevään aherruksessa:

1. Usko ja luota itseesi. Tämä on kaikista tärkeintä, koska jollet usko itseesi niin et luultavasti tule pärjäämäänkään kovin pitkälle. Älä myöskään anna pienien sisäänpääsyprosenttien lannistaa sinua, aina joku pääsee psykalle niistä huolimatta.

2. Lukusuunnitelma ja -rutiini. On erittäin tärkeää suunnitella ja aikatauluttaa omat lukemisensa koko keväälle. Jos päivätavoitteet ahdistavat tai niissä ei pysy niin kokeile viikkotavoitteita. Voit myös tehdä sekä suunnitelmat jokaiselle päivälle että viikkotavoitteet. Muista rustata myös vapaapäiväsi suunnitelmaan! 


3. Pidä miellekkäitä vapaapäiviä. Sisällytä joka viikkoon ainakin yksi vapaapäivä. On kuviteltua luulla, että vapaapäivä olisi pois lukemisistasi. Päinvastoin, vapaapäivän jälkeen olet tuotteliaampi ja sinulla on myös enemmän energiaa ja motivaatiota lukea!

4. Hyvinvointi. Pidä itsestäsi huolta pääsykoeprosessin aikana. Liikunnan, terveellisen ravinnon, unen ja vapaa-ajan merkitystä ei voi koskaan painottaa liikaa. Ilman koko tätä pakettia voi olla hankala pitää pää kylmänä viimeisissä loppurutistuksissa ja itse koetilanteessa.

5. Vertaistuki prosessin aikana on korvaamaton. Muiden samassa tilanteessa olevien kanssa keskustelu, tsemppaus ja yhdessä lukeminen auttavat.

6. Motivaatio ja positiivinen vire.
Lukuprosessin aikana tulee varmasti hetkiä, jolloin usko itseen ja koko prosessiin meinaa loppua. Tällöin on hyvä tehdä esimerkiksi mielikuvaharjoitteita siitä tilanteesta, kun opintopolussa lukee ''opiskelupaikka myönnetty'' tai esimerkiksi siitä, millainen olisi ensimmäinen koulupäivä. Musiikin kuuntelu  ja eri ainejärjestöjen sosiaalisten medioiden tarkastelu antaa myös paljon voimaa ja innostusta!

7. Käytä erilaisia opiskelutekniikoita. Vain niin voit löytää ne opiskelutekniikat, jotka sopivat parhaiten just sulle. Jos olet löytänyt jo oman opiskelutekniikan/-tekniikat, on suositeltua käyttää sitä niin oppii parhaiten.

8. Älä luovuta. Jos yhtenä päivänä lukeminen ei onnistu niin seuraavana päivänä voi jatkaa paremmalla menestyksellä. Älä lannistu ja muista myös olla itsellesi armollinen.

9. Laatu korvaa määrän. Lue mielummin 4-6 h laadukkaasti kuin 10-12 h ''hauki on kala'' - tyylillä.

10. Aseta välitavoitteita ja palkitse itsesi, kun saavutat ne. On myös sallittua ja erittäin suositeltavaa luvata itsellesi jokin palkinto tekemästäsi työstä, kun koulupaikka avautuu. 



Tässä vielä konkreettisia lukuvinkkejä materiaaleihin:


- asioiden syvällinen ymmärrys
- asioiden selittäminen itselle tai muille
- asioiden selittäminen toisin sanoin (ei kannata kopioida suoraan materiaalin lauseita, koska näin et välttämättä ymmärrä itse tekstiä) 
- syy- ja seuraussuhteiden etsiminen
- muistiinpanojen kirjoittaminen
- tiivistelmät 
- käsitekartat
- flashcardit - opettelu, muistipeli, alias...
- värikoodit (esim. tutkija/teoreetikko tietyllä värillä, tutkimustulos tietyllä, johtopäätös tietyllä, prosenttiosuus tai muu luku tietyllä jne...)
- oman osaamisen testaus !!! Esimerkiksi harjoituskokeet. 
- materiaalien läpikäynti eri tyyleillä - esimerkiksi artikkeleiden kanssa aluksi luet artikkelin läpi ja pyrit ymmärtämään mitä tekstissä sanotaan, sitten alle-/yliviivaat värikoodein tärkeät pointit, sitten käsitekarttoja, sitten post it-lappuja/flascardeja jne.  
- materiaalien äänittäminen ja äänitysten kuuntelu (tässäkin toimii paremmin, jos äänität oppimaasi, ei koko artikkelia yhtenään)



Oidipuksen instagramista (@oidipusry) löytyypi hallituslaisten pääsykoetaipaleista tarinat. Käyppäs kurkkaamassa, josko saisit sieltä vielä lisää motivaatiota omaan prosessiin! Jos jokin askarruttaa, kaipaat apuja tai vaikkapa ihan vaan vertaistukea kovaan koitokseen niin laita meille viestiä vaikka instagramissa tai sähköpostiosoitteeseen oidipusry@gmail.com. Autamme mielellämme, mikäli vain pystytään!
Hurjasti tsemppiä kaikille!!


P.s. Studentumin nettisivuilta löydät lisää tietoa yhteishausta ja psykologian tutkintolinjalle hakeutumisesta. Käyhän vielä se kurkkaamassa → Studentumin nettisivut




torstai 28. helmikuuta 2019

Oidipus avantouimassa




Oidipuslaiset suuntasivat tiistaina porukalla avantouimaan ja saunomaan Joensuun jääkarhujen avantouintikeskukseen. Useimmille hyytävä harrastus olikin jo tuttua puuhaa, mutta joukossa oli myös ensikertalaisia kokeilemassa pelottomasti ja hieman pelokkaastikin uutta. 


Sääkin suosi meitä, kun pääsimme saunan kautta suoraan jäiseen avantoon auringon paistaessa. Vuorotellen astelimme pitkin laiturin rappusia avantoon ja jokainen askel laiturilta avantoon tuntuikin ikuisuudelta. Kaikki kuitenkin rohkeina ja suomalaisen sisun voimin siihen pystyivät, vieläpä monen monta kertaa! 

Minuakin aluksi jännitti hirveästi varsinkin tällaisena vilunarkana mukavuusalueella pysyjänä. Yksi meistä sanoikin hyvin ennen avantoon menoa, että tämähän onkin kuin suora metafora mukavuusalueelta – laiturilta – epämukavuusalueelle – avantoon 
– siirtymisestä. 

Kuitenkin muiden tsemppaamana uskalsin itsekin pulahtaa ja sen jälkeen oloni oli mahtava. Olin haastanut ja voittanut itseni sekä uskaltautunut menemään nimenomaan epämukavuusalueelle. Oli myös voimaannuttavaa ja positiivista nähdä muissa ensikertalaisissa samoja fiiliksiä, kun he sieltä vedestä ensimmäisen kerran nousivat hampaat irvessä. 

Hauskinta tässä oli se, että olin vielä tiistaiaamuna varma siitä, että minähän en avantoon mene. Toinen oidipuslainen ja kokenut konkari sai kuitenkin suostuteltua minutkin mukaan. Ja onneksi sai!

Avantouinnin jälkeen oli erittäin rentoutunut ja seesteinen olo sekä tuntui, että stressi oli poistunut kehosta ja mielestä. Uskallan arvata, että suurin osa psykalaisista on suurin piirtein samanlaisia stressipalleroita kuin itse olen, joten ei kun vaan kylmää vettä uhmaten spontaanisti kokeilemaan!Avantouinti, saunominen ja ylipäätään se, että meillä oli superhauskaa yhdessä avantouintiretkellä, tekivät päivästä ikimuistoisen. Aivan taatusti avantouinnista tulee minulle uusi harrastus ja odotan jo innolla seuraavaa kertaa!




Tässä vielä kanssatovereiden kokemuksia avantouinnista:


''Olen nuorena käynyt mökillä monta kertaa avannossa. Oli kiva käydä pitkästä aikaa. Kylmältähän se vesi tuntui, mutta jälkeenpäin olo oli virkeä ja eloisa.''

''Innostuin avantouinnista viime vuoden keväällä ja tänä vuonna omistankin jo avantouintiseuran jäsenyyden. Pyrin käymään avannossa 1-2krt/vkossa. Joensuussa avannolle pääsen näppärästi pyörällä tai kävellen.  
Tiistaina Oidipus järjesti meille yhteisen tapahtuman, jossa päästiin yhdessä saunomaan ja avantoilemaan. Hetken aikaa mietiskelin, lähdenkö mukaan vaiko enkö, mutta onneksi lähdin! Tapahtumissa on kivaa, kun pääsee tutustumaan muihinkin vuosikurssilaisiin. Meininki oli rento ja oli mukavaa nähdä, miten muut ylittivät ja haastoivat itsensä. Myös itse pääsin haastamaan itseni uimalla astetta pidempään. 
Avannossa käymisessä on kivaa nähdä oma kehitys. Alku vuodesta kastautuminen on jo tarpeeksi, myöhemmin pystyy uimaan jo kunnolla. Tietysti joinain päivinä vesi voi tuntua pirun kylmältä eikä meinaa tuntua yhtään hyvältä idealta mennä veteen. Kuitenkin avannon jälkeen on aina niin hyvä ja rentoutunut fiilis, eikä avantoon meneminen ole kertaakaan kaduttanut jälkikäteen. Avantouinti on yllättävän koukuttavaa ja uskonkin, että kaikki, jotka meidänkin porukasta oli ensimmäistä kertaa, tulee toistekin.''

''Avantouinti oli huikea kokemus! Kävin avannossa ensimmäistä kertaa ja sinne meneminen jännitti. Kun veteen kuitenkin uskaltautui, tuli siitä tosi hyvä fiilis! Oli mukavaa käydä avantouimassa hyvällä porukalla. Jääkarhuilla tuntui olevan yhteisöllinen meininki ja myös uudet avannon kokeilijat otettiin hyvin vastaan.''



maanantai 28. tammikuuta 2019

Kokemuksia tuutoroinnista

Tuutorihaku on jälleen alkanut! Hae tuutoriksi 28.1. - 10.2. täältä.


Lähdin alun perin mukaan tutorointiin omien tutoreideni inspiroimana. Fuksisyksyn tapahtumien kautta ja heidän toimintaansa seuraten muodostui kuva toiminnasta, joka ei ainoastaan saata uusia opiskelijoita yliopistomaailman kiemuroihin vaan myös innostaa ja luo hyvää tutustumisen ilmapiiriä vastavalittujen opiskelijoiden keskuuteen.

Tuutorihaun kautta sekä oppiaineen ja hallituksen myöntämänä pääsin mukaan tuutoreiden koulutusohjelmaan, ja vaikka en tuntenutkaan alun perin kaikkia kanssani valittuja tovereita hyvin, syntyi välillemme kevään ja syksyn mittaan toimiva ja kaverillinen yhteistyösuhde, jossa jokaisella tuntui olevan paikkansa. Kevään koulutukset soljuivat suhteellisen rennosti henkilökohtaisten opintojen siivellä, ja vaikken kaikkiin koulutuspäiviin päässytkään, olivat korvaavat tehtävät järkeviä sekä vertaistutoroinnin kannalta tärkeitä.

Kevään sekä kesän aikana pohdin useasti, millaisia uusia opiskelijoita pääsisimme ohjaamaan. Jo ajatus tutorin saappaisiin astumisesta tuntui sekä jännittävältä, että innostavalta samaan aikaan, olimmehan suuressa osin vaikuttamassa siihen millaisen kuvan fuksit saavat uudesta kaupungista, yliopistosta ja etenkin oppiaineesta ja sen opiskelijoista. 

Kesän vaihtuessa syksyyn jännitys kasvoi, ja ensimmäiset päivät fuksien aloittaessa tuntuivat vievän kuukausien mittaisen ajan. Julkinen puhuminen ja esiintyminen suurelle joukolle, pienryhmän johtaminen paikasta toiseen, aikatauluttaminen, informointi, (ja opiskelijabiletys) tuntuivat kaikki niin stressaavilta kuin innostaviltakin. Välillä seuraavan päivän asioita pohdittiin tutoreiden kesken kahvilassa huomista varten, ihan vaan että kaikilla olisi tiedossa mitä ja milloin tulisi tapahtumaan.

Kaikki päivät eivät menneet yhtä sujuvasti ja silloin tällöin mietittiinkin mitä olisi voinut tehdä toisin. Kuitenkin kukin meistä koki toki myös onnistumisen tunteita ja päivä päivältä niin itsevarmuutemme kuin tutorporukan yhtenäisyys voimistui ja syksyn päätteeksi mietittiin, miten mukava syksy myös tutorin näkökulmasta oli ollut.

Kaikkiaan nautin paljon tutorin tehtävästä sen tuomine vastuineen sekä mahdollisuuksineen. Uusiin kavereihin tutustuminen tutorkoulutuksen aikana, kevään tutorleiri, oman oppiaineen tutortovereihin paremmin tutustuminen sekä fuksien auttaminen heidän korkeakouluopintojensa alussa ovat kaikki asioita, joista olen kiitollinen tutorkoulutukselle sekä omille tutortovereilleni, ja joita mitään en olisi kokenut ellen olisi lähtenyt koulutukseen varauksetta mukaan. Joka päivä tutorointi ei ollut kevyttä ja joidenkin päivien jälkeen tuntuikin, että voisi nukkua vähintään viikon. Siitä huolimatta mitä koulutus ja syksyn startti vaati, se antoi monin verroin takaisin, ja jälkikäteen ei kuluneita lukukausia voi muistella kuin lämmöllä.

Tommi Pääkkönen




Omaa fuksisyksyäni aloittaessani en vielä olisi uskonut, että vuoden kuluttua olisin tuutorin saappaissa uusia opiskelijoita opastamassa. Ajatus tuutoriksi hakemisesta alkoi oikeastaan kypsyä vasta loppuvuodesta, kun seuraavan vuoden tuutorihaku alkoi olla pian ajankohtainen. Tuutorointi vaikutti mielestäni mukavalta toiminnalta, mutta ajatuksen viemistä pidemmälle jarrutteli se, etten pitänyt itseäni ”tuutorityyppisenä ihmisenä” – esiintymistilanteet ja roolinotto suurissa ryhmissä ovat aina kuuluneet enemmän tai vähemmän oman mukavuusalueeni ulkopuolelle. Hieman yksioikoisesti ajattelin, että kaikkien tuutorien tulisi olla itsevarmoja ja karismaattisia heittäytyjiä, jollaisena en juurikaan nähnyt itseäni. Kuitenkin tarkemman pohdiskelun ja muiden tulevien tuutoritovereiden kanssa käytyjen keskustelujen myötä ajattelin, että minulla saattaisi olla muita avuja tuutorina toimimiseen. Siksipä hakemuksen täyttäminen tuutorihaun käynnistyessä tuntui oikealta valinnalta.

Tuutorikoulutusten startatessa keväällä tuleva pestimme tuntui vielä jossain määrin kaukaiselta, mutta erityisesti tuutorileirin myötä toimenkuvamme konkretisoitui ja aloin odottaa syksyn tulevia kuvioita entistäkin innostuneempana. Loppukesällä tuntemukset olivat sekoitus innostuneisuutta ja jännitystä, kun suunnittelimme käytännön asioita ja aikatauluja yhdessä muun tuutoriporukan kanssa ja uusien opiskelijoiden tapaaminen lähestyi.


Erityisesti ensimmäinen viikko oli intensiivinen, ja se sisälsi niin innostuksen ja onnistumisen tunteita kuin jännityksen ja epävarmuudenkin fiiliksiä. Päivät vaativat jonkin verran omalle epämukavuusalueelle astumista, minkä koen olleen opettavaista. Harrastin melko paljon itsereflektiota erityisesti ensimmäisten tuutorointipäivien aikana – kävin läpi erilaisia tilanteita ja sitä, olisiko joissain voinut tehdä jotain eri tavalla tai paremmin. Toisinaan niin kroppa kuin mieli kävivät kierroksilla vielä nukkumaan käydessä. Oman toiminnan ja tuntemusten pohdiskelu on varmaankin ollut hyödyllistä tuutorina kehittymisen kannalta, mutta jälkeenpäin ajateltuna tein sitä vähän liikaakin. Mitä paremmin uudet opiskelijat tulivat tutuiksi ja onnistumisen kokemuksia karttui päivien aikana, kasvoi myös varmuus omasta toiminnasta.


Kokonaisuudessaan tuutorointi oli minulle positiivinen kokemus, joka ehdottomasti antoi enemmän kuin otti. Ennen kaikkea, sain olla mukana auttamassa uusia opiskelijoita alkuun ja integroida heitä opiskelijayhteisöön sekä ainejärjestöömme. Jälkikäteen saatu kiitos on tuonut fiiliksen siitä, että vaikkei kaikki aina sujunutkaan ihan kuin olimme suunnitelleet, pääosin onnistuimme tehtävässämme. Koen myös, että syksy lähensi meitä tuutoreita keskenämme – opimme paljon itsestämme sekä toisistamme. Ensimmäisen vuoden opiskelijoiden kanssa toimiminen on ollut mahtavaa ja tarjonnut paljon arvokkaita kohtaamisia erilaisten ihmisten kanssa. Virallisen tuutoroinnin jälkeen koen saaneeni uusien opiskelijoiden joukosta myös ystäviä.


Kaiken tämän perusteella voin suositella hakemista kaikille, joilla on pienikin kiinnostus pestiä kohtaan. On tärkeää muistaa, että hyvän tuutorin prototyyppiä ei ole olemassa – koska uudet opiskelijatkin ovat erilaisia erilaisine tarpeineen, myös erilaisia tuutoreita tarvitaan. Tuutorin tehtäviin koulutetaan, joten mitään erityistä ei tarvitse osata eikä kokemusta omata. Mielestäni aidolla kiinnostuksella auttaa ja tukea yliopistotaipalettaan aloittavia pääsee jo pitkälle. 😊

Noora Sopanen