keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Nykyhetkeä harjoittelemassa

Tervehdys kaikille kanssaoidipuslaisille! Ensilumi on jo satanut ja harjoitteluni kuntoutuskeskus Kruunupuistossa alkaa olla puolivälissä, mikä tarkoittaa sitä, että valmistuminen häämöttää jo parin kuukauden päässä. Näin opiskelutaipaleen lopussa olen sekä suunnitellut paljon tulevaa että pohdiskellut menneitä vuosia ja opintoja. Ilokseni olen kuitenkin huomannut olevani nyt enemmän läsnä nykyhetkessä kuin aiemmin. Tässä seuraavaksi kaksi itselleni merkittävintä havaintoa psykologiharjoittelusta nykyhetken näkökulmasta.


Tässä kuva työpaikalta, siinä näkyy hyvin tämä meidän ihana luontoympäristö
ja puitteet olla ulkona asiakkaiden kanssa.

Oppiminen. Uusien asioiden omaksuminen on prosessi, joka on harjoittelussa läsnä jatkuvasti. Suunnittelu ja jälkityö ovat oppimisen kannalta tärkeitä vaiheita, mutta oman kokemukseni mukaan oppimista tapahtuu luonnollisimmin antautumalla tilanteen ja vuorovaikutuksen vietäväksi. Harjoittelussa vastaan on tullut lyhyellä tai joskus myös olemattomalla varoitusajalla monia kohtaamisia, joihin opinnot eivät olleet millään tavalla valmistaneet. Siinä ei sitten auta muu, kuin ihmetellä ja antaa tilanteen opettaa! Näissä tilanteissa opettavaisinta on ollut omien reaktioiden seuraaminen ja tarkkailu. Tärkeää on ollut myös huomata, kuinka ammatti-identiteetti on päässyt kehittymään kenties hieman itseltä huomaamatta, sillä juuri näissä yllättävissä tilanteissa psykologi minussa astuu esiin ja pyrkii katsomaan ympärilleen objektiivisin silmin.  Tämän roolin olemassaolon havaitseminen ja omaksuminen on ollut tähänastisen harjoitteluni merkittävin oppimiskokemus. Objektiivinen ammattirooli ei mielestäni synny opettelemalla, vaan kehittyy opiskelun sivussa ja pääsee kokeilemaan taitojaan, kun uskaltaa heittäytyä eteen tuleviin tilanteisiin avoimin mielin

Voimavarat. Kuntoutuskeskuksen asiakaskunta on todella vaihtelevaa taustoiltaan ja toimintakyvyltään. On kuitenkin yksi yhdistävä tekijä: silmiin heräävä ilo, toivo ja onni keskusteltaessa voimavaroista ja niistä asioista, jotka tuovat elämään energiaa ja hyvää mieltä. Elämän rajoitukset ja kuormittavat tekijät jäävät taka-alalle niissä hetkissä, kun kuntoutuja kuvailee arjen voimavaroja. Voimavarojen tunnistamisen tärkeys on noussut minulle suureen rooliin harjoittelun aikana. Haluan auttaa ihmisiä löytämään niitä pieniä ja suuria asioita, jotka tukevat hyvinvointia arjessa. Ennaltaehkäisevä psykologityö ja voimavarojen hyödyntäminen hyvinvoinnin lähteenä on muodostumassa tärkeäksi osaksi ammattiminää. Näen samalla myös oman työni voimavarojen viitekehyksessä ja olen kiitollinen, että tämä harjoittelu on mahdollistanut itselleni tärkeän luontoympäristön hyödyntämisen konkreettisesti osana asiakastyötä.  

Elämän pienet ilot jäävät helposti huomaamatta, jos niihin ei kiinnitä huomiota nykyhetkessä. Vaikka harjoittelu kokemuksena on ollut erittäin vaativa, sen mukana on kuitenkin tullut lukemattomia pieniä ja suuria iloja päivittäin. Uskon niiden jatkavan ilmestymistään myös sitten, kun maisterin paperit kädessä lähden katsomaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.


Terveisin,
Anni



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti