maanantai 7. syyskuuta 2015

Oidipus harrastaa


Asutko Joensuussa ilman harrastusta? Oletko hämmentynyt vaihtoehtojen paljoudesta?

Ei hätää! Keräsimme joensuulaistuneiden psykologianopiskelijoiden vinkkejä mukavista ajanviettotavoista.


Huomio! Luomio kutsuu!


Noora, ensimmäisen vuoden opiskelija
Luomio sai alun perin alkunsa noin vuonna 2012 tai 2013, jonkin vilkkaan lounaspöytäkeskustelun aikana Carelialla. Pieni ja värikäs joukkomme kokoontui epäsäännöllisen epämuotoisesti kirjoittamaan runoja, keskustelemaan kirjallisuudesta tai useimmiten muutoin vain pohdiskelemaan elämää ja taidetta. Loppuvuodesta 2014 päätimme virallistaa sanataideyhteisömme ja tehdä siitä ISYY:n alaisen vapaa-ajan kerhon kaikille sanataiteen ystäville.

Luomio juhlii siis pian 1-vuotissyntymäpäiviään. Vuoden aikana olemme esimerkiksi tehneet luovan kirjoittamisen harjoituksia, järjestäneet runokaraoken yhteistyössä Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukrin kanssa, herättäneet uudelleen henkiin vessakirjoitusten jalon taidon ja vierailleet paikallisissa kulttuuririennoissa mahdollisuuksien ja kerholaisten kiinnostusten mukaan. Syksyn osalle olemme suunnitelleet muun muassa vertaispalauterinkiä toistemme sanataideteosten kehittämistä varten sekä kerhoretkeä Helsingin Kirjamessuille lokakuussa.

Uudet sanataiteen harrastajat ovat lämpimästi tervetulleita joukkoomme! Olemme poikkitieteellinen matalan kynnyksen ryhmä, joka ei syrji mitään sanataiteen lajia. Koetpa itsesi siis kirjailijaksi, sarjakuvataiteilijaksi, runoilijaksi, sanoittajaksi, lausujaksi, räppäriksi tai vaikka vain innokkaaksi taideharrastajaksi, niin tervetuloa tutustumaan toimintaamme ma 28.9.2015 klo 18-20 kaikille avoimeen kerhoiltaan! Ideoita kerhotoimintaan ja yhteisiin projekteihin otamme vastaan ilolla. Kokoonnumme siis Haltialla (ISYY:n kokoustiloissa) aina parillisten viikkojen maanantaina 28.8 alkaen klo 18-20. Lisätietoa Luomiosta saa kätevimmin kerhomme Facebook-sivulta.


Monipuolisesti musiikkia


Miranda, kolmannen vuoden opiskelija

Olen Miranda ja olen soittanut viulua kotipaikkakuntani musiikkiopistossa 6-vuotiaasta asti. Muutama vuosi sitten suoritin D-tutkinnon ja sain musiikkiopistotason päättötodistuksen. Viime syksynä muutin Joensuuhun ja aloin selvittämään viulunsoittomahdollisuuksia ja niinpä rupesin ottamaan viulutunteja yksityisesti. Joensuussa on erittäin hyvät harrastusmahdollisuudet musiikin suhteen. Soittotunteja voi ottaa kansalaisopistosta, jolloin soittotunneilla käynti on viikoittaista. Myös opettajakirjo on kansalaisopistolla laaja. Yksi vaihtoehto on hakea konservatoriolle opiskelemaan, jolloin musiikkia saa sisällytettyä päiväohjelmaan varmasti tarpeeksi. Soitonopetusta on mahdollista saada myös yksityisesti ja tämä onkin mielestäni hyvä vaihtoehto opiskelijalle muun muassa sen takia, että tuntien ajankohta ja käyntitiheys voidaan sopia omien aikataulujen mukaan.

Viulunsoitonopetuksen ja muun soitonopetuksen lisäksi Joensuussa voi ottaa laulutunteja tai vaikkapa aloittaa kuoroharrastuksen. Laulunopetusta tarjoaa muun muassa kansalaisopisto tai tunteja voi ottaa yksityisesti. Laulussa voi myös itse päättää, haluaako keskittyä klassiseen äänenmuodostukseen vai laulaa esimerkiksi kevyttä ja viihteellistä musiikkia. Yliopistollamme toimii yliopiston kuoro eli Joy, joka on aktiivisesti mukana yliopiston tapahtumissa ja esiintyy paljon. Kuorotoiminta on siis paljon muutakin, kuin viikoittaiset harjoitukset. Joyn mukana voi päästä esimerkiksi levyttämään tai jopa ulkomaanmatkalle. Musiikin saralla harrastusmahdollisuuksia on Joensuussa siis paljon, joten kannattaa kysellä rohkeasti ja tarttua tilaisuuksiin!


Lautapelit


Aki, viidennen vuoden opiskelija
Lautapelit ovat jokaiselle tuttu ajanviete, joskin suuremmilla osalle melko alkeellisessa muodossa. Suurimman osan kokemus lautapeleistä rajoittuu joko lapsuuden Kimble-helvettiin, jossa noppa ei koskaan osunut kohdalleen, vuoden ’86 Trivial Pursuittiin jonka urheilukysymyksiin kukaan ei koskaan tiedä vastauksia, tai johonkin Aliaksen versioista, jossa pelaaminen on lähinnä tekosyy juomiselle. Ajattelinkin siis esitellä lautapelaamista myös vakavampana harrastuksena, sekä suositella huomattavasti laadukkaampia pelejä.

Lähtökohtana ja varoittavana esimerkkinä voidaan käyttää kaikkien tuntemaa ja joskus pelaamaa Monopolia. Monopolihan on pelimekaanisesti äärimmäisen huono. Aivan liian tuuripohjainen, ylipitkä, epätasapainoinen, eikä mitenkään erityisen mielenkiintoinen. Käsi sydämellä, kuinka moni oikeasti jaksaa pelata Monopoli-pelin aina loppuun? Monopolihan sitä paitsi kehitettiin aikoinaan esittelemään kapitalistisen järjestelmän epäreiluutta, jossa varallisuuden karttuessa yhdelle, ei muilla ole enää mahdollisuutta pärjätä. Sittemmin Monopoli saavutti monopoliaseman lautapelimarkkinoilla, vieden tilaa laadukkaammilta peleiltä. Nauttisin tästä ironiasta, ellei se samalla vituttaisi.

Pelimekaanisesti Monopoli edustaa amerikkalaista lautapeli-ideologiaa eli ns. ameritrashia. Ameritrash peleille on tyypillistä vaihteleva kesto, runsas tuuripohjaisuus sekä pelaajien eliminointi yksi kerrallaan. Jyrkkänä vastakohtana ameritrashille on europelit, eli harrastajien keskuudessa mielikuvituksellisesti nimetty eurogames. Europelit ovat kestoltaan rajattuja, sisältävät vain vähän tai ei ollenkaan tuurielementtiä ja kaikki pelaajat ovat mukana pelin loppuun asti, yleensä vielä niin, että jokaisella pelaajalla on mahdollisuus voittoon koko pelin ajan. Europelit vs. ameritrash on lautapeliharrastajien ikuinen taistelunaihe, jopa vuoden 1054 kirkkojen eroa syvempi juopa. Odottaisin rauhaa Israelin ja Palestiinan välillä ennemmin kuin tähän sotaan.

Perinteisesti ameritrashia solvataan pelimekaanisesti huonoiksi, täysin tuuripohjaisiksi nopanviskelyiksi. Europelejä parjataan taas äärimmäisen kuiviksi insinöörisimulaattoreiksi, joissa hauskuus on kielletty. Itse edustan lähinnä europuolta omilta mieltymyksiltäni, joten suositukseni ovat sen suhteen värittyneitä. Ajattelin kuitenkin esitellä muutaman lempparin omasta kokoelmastani, alkaen kevyistä lämmittelypeleistä ja siirtyen raskaampiin HC-peleihin.

Alhambra

Noin tunnin verran kestävä Alhambra on täydellinen porttipeli lautapeliummikoille. Simppeli pelimekaniikka, mutta kuitenkin riittävästi variaatiota sekä sopiva kesto luovat yhdessä kivan paketin joka harvemmin jättää ketään kylmäksi. Temaattisesti Alhambrassa jokainen pelaaja rakentaa omaa palatsiaan, aina kulloinkin pelilaudalla tarjolla olevista palikoista. Omalla vuorollaan voi tehdä aina yhden toiminnon, joko nostaa rahaa tai ostaa palikan. Tasarahalla maksaessa saa kuitenkin ylimääräisen toiminnon, eli taitava kombottaja voi paukuttaa jopa viisi toimintoa vuorossa ja samalla nauttia kanssapelaajien vittuuntuneista katseista. Käytännössä peli siis rakentuu resurssien, eli rahan, managerointiin ja muiden pelaajien lievään kampittamiseen palikoista taistellessa. Simppeli ja hauska peli.

Power Grid

Power Grid on Alhambraa lievästi raskaampi ja pitkäkestoisempi (noin kaksi tuntia) peli. Tällä kertaa rakennellaan sähköverkkoja joko Saksan tai Pohjois-Amerikan kartalla. Sähköverkon lisäksi pelaajien tehtävänä on ostaa joko hiili-, öljy-, ydin- tai tuulivoimalaitoksia, joilla omaa sähköverkkoa pyöritetään. Samalla pitäisi taistella vielä laitosten vaatimista resursseista muiden pelaajien kanssa. Jos yksi pelaaja hamstraa suurimman osan markkinoilla olevasta öljystä itselleen, on se muille pelaajille kalliimpaa ja sitä rataa. Liikkuvia osia on siis Alhambraa enempi, mutta pelimekaanisesti Power Grid on edelleen simppeli. Jopa eläkkeellä oleva ”vihaan kaikkea uutta” -isäni oppi sitä pelaamaan. Power Grid on itselläni yksi omista lemppareistani, sillä pelin sisään rakennettu kumilenkkiefekti pitää joka pelaajan kiinni voitonmahdollisuudessa loppuun asti.

Power Gridiin on myös saatavilla lisäosia uusien voimaloiden, karttojen ja jopa simuloidun korvikepelaajan muodossa.

Psst! Jos Power Grid kiinnostaa, kannattaa tsekata myös Puerto Rico.

Agricola

Oletko aina halunnut olla maanviljelijä 1600-luvulla? Agricolassa voit kokeilla tätäkin, ilman oikeaan maanviljelyyn liittyvää paskanhajua. Meikäläisen lautapelivalikoimasta Agricola edustaa raskainta osastoa. Ummikkoa hirvittää jo pelkkä pelinappuloiden valtava määrä, sillä Agricolassa vaihtoehtoja riittää. Omalla tiluksillaan voi rakennella aitoja, navettoja tai omaa mökkiään. Lääniä riittää niin possuille, lampaille kuin härille, sekä samalla voi peltoon kyntää viljat ja porkkanat muhimaan. Lisäksi pelaajilla on käytettävissä korttimuodossa erikoisominaisuuksia antavia ammatteja tai parannuksia. Aina parin pelikierroksen välein koittaa sadonkorjuu, jolloin ahkeruutensa hedelmät saa korjata, mutta samalla täytyy ruokkia perheensä, muutoin joutuu kerjuulle. Kerjäläiskortit tuottavat miinuspisteitä pelin lopussa, joten sossun varassa eläminen ei tässä pelissä kannata. Pisteitä Agricolassa kerätäänkin aikalailla kaikesta, eli kombotuksen ja variaatioiden määrä pelistrategioissa on lukumäärällisesti lähellä googolplexiä. Vaihtoehtojen määrää ei kuitenkaan kannata pelästyä, sillä Agricolan mekaniikka itsessään on simppeli (kuten kaikissa hyvissä lautapeleissä).
PS. Agricola on latinaksi ’maanviljelijä’ ja Mikael oli aikansa hienosteleva snobi.

Lautapelit Joensuussa
Geek Meet – kokoontuu Sirkkalan AMK:n tiloissa joka keskiviikko klo 17.
Yliopiston lautapelikerho
Surakan lautapeli-illat – Kai tiistaisin, en oo varma
Fantasiapelit – Kauppakatu 17
__________________________________________________________________________
Internetin suurin lautapeliportaali. Eniten informaatiota ja maailman hirvein käyttöliittymä. 


Koiraharrastajana Joensuussa


Iida, kolmannen vuoden opiskelija

Muutin opiskelemaan Joensuuhun tuolloin vajaan vuoden ikäisen koirani kanssa, ja nuori, touhukas koira tarvitsi tekemistä. Eri koiraharrastuksia on siis aktivointimielessä ja pilke silmäkulmassa vuosien mittaan kokeiltu koirieni kanssa monen moista ja onneksi koiraharrastukseen Joensuun alueella on tarjolla varsin mainiosti mahdollisuuksia.

Joensuun alueella toimii useita yhdistyksiä ja seuroja, joiden kautta voi kysellä erilaisia kursseja. Joensuusta koiraharrastusmahdollisuuksia etsivä voi siis tiedustella esimerkiksi Pohjois-Karjalan Seurakoirien tai Joensuun Agilityurheilijoiden kursseja ja harrastusmahdollisuuksia. Myös koirakouluja löytyy alueelta vino pino ja kurssivalikoima on alueella mukavan laaja ja koko ajan kasvava. Opiskelijan kukkarolle sopii tosin monesti paremmin erilaiset epävirallisemmat treeniryhmät ja -porukat, joita löytyy parhaiten lajien harrastajilta suoraan kysymällä ja hihasta nykimällä. Vaikkapa Facebook-ryhmästä ”huiskuhännät treenailee” löytyy maksuttomia näyttelyharjoituksia. Mahdollisuuksia siis on monia! Olen itsekin koirineni päässyt Joensuun seudulla kokeilemaan hieman erikoisempiakin lajeja rallytokosta, tokoagin kautta koiratanssiin.

Satunnaisempia koiratapahtumia Joensuun alueella järjestetään mielestäni tosi kivasti. Yleisimpiä ovat leikkimieliset koiranäyttelyt eli match showt, joihin on välillä mukava mennä irrottamaan ajatuksia arjesta ja viettämään aikaa samanhenkisten ihmisten kanssa. Näyttelymäisestä luonteesta huolimatta näissä karkeloissa tärkeintä on hyvä yhteistyö ja hauskanpito yhdessä koiran kanssa, joten kynnys osallistua on matala! Ainakin facebookin ryhmistä Koiramaista menoa Pohjois-Karjalassa sekä Koiratapahtumat Pohjois-Karjala löytyy välillä vaikka millaista menoa, joten kannattaa pitää silmät auki!

Kaverikoiratoiminnassa olen vanhemman koirani kanssa ollut mukana parisen vuotta ja Joensuun lähiympäristössä toimii useampikin kaverikoiraryhmä. Toiminnassa perusajatuksena on, että kaverikoiraryhmän mukana käymme vierailulla ilahduttamassa eri kohderyhmiä kuten vanhuksia, lapsia ja vammaisia. Ihmisten kohtaaminen koiran ollessa mukana kohtaamistilanteessa on todella antoisaa vapaaehtoistyötä puolin ja toisin, ja ehdottomasti haluankin suositella kaverikoiratoimintaa kaikille, joiden koira nauttii ihmisten kohtaamisesta.

Kaiken kaikkiaan Joensuun alueella on varsin monipuoliset harrastusmahdollisuudet myös koiran kanssa harrastamisesta kiinnostuneille ja erilaisia tapahtumia on tarjolla laidasta laitaan. Joensuun seudun koiraharrastajat ovat osoittautuneet myös varsin rennoksi ja mukavaksi porukaksi, joten tervetuloa mukaan menoon vaan! ;)

Linkkejä Joensuun alueen koiraharrastusmahdollisuuksiin:


Heppatytön ja -pojan Joensuu



Roosa, neljännen vuoden opiskelija

Ratsastin aikoinaan kuutisen vuotta kotikaupungissani Varkaudessa ja innostuin harrastuksesta uudelleen viime vuonna. Joensuussa on hyvät ratsastusmahdollisuudet niin aloittelijalle kuin edistyneemmällekin, etenkin jos omistaa auton. 

Itsehän olen polkupyöräihmisiä, joten käyn ainoastaan lähimpänä keskustaa sijaitsevilla talleilla. Tällöin vaihtoehtona ovat Satulantalli kuuden kilometrin, Jokirannan ratsastuskoulu kahdentoista kilometrin ja Joensuun ratsastusopisto kymmenen kilometrin päässä keskustasta.

Ratsastukseen jää todella helposti koukkuun, kun kerran erehtyy kokeilemaan. Hevoset ovat ihania eläimiä, joiden kanssa ei tarvitse miettiä arjen velvollisuuksia kuten tulevia tenttejä. Talli on ihan oma maailmansa, jossa keskitytään vain hevosiin. Se tekee tästä harrastuksesta todella terapeuttisen.

Monia säikäyttää lajin kalleus, sillä tunti maksaa yleensä vähintään 25 euroa. Jos haluaa päästä halvemmalla, kannattaa lähteä kokeilemaan yliopiston tulevana  Liikuntailtapäivänä 6. lokakuuta. Silloin on mahdollista harrastaa monia eri lajeja tarjoushinnoin ilman Sykettä-tarraa.


2 kommenttia: