lauantai 30. maaliskuuta 2019

Opiskeluvinkkejä

Kevään yhteishaku on jälleen käynnissä ja oidipuslaiset haluavatkin auttaa kokelaita omilla opiskeluvinkeillään. Tässä lista opiskeluvinkeistä, joita voit käyttää apuna kevään aherruksessa:

1. Usko ja luota itseesi. Tämä on kaikista tärkeintä, koska jollet usko itseesi niin et luultavasti tule pärjäämäänkään kovin pitkälle. Älä myöskään anna pienien sisäänpääsyprosenttien lannistaa sinua, aina joku pääsee psykalle niistä huolimatta.

2. Lukusuunnitelma ja -rutiini. On erittäin tärkeää suunnitella ja aikatauluttaa omat lukemisensa koko keväälle. Jos päivätavoitteet ahdistavat tai niissä ei pysy niin kokeile viikkotavoitteita. Voit myös tehdä sekä suunnitelmat jokaiselle päivälle että viikkotavoitteet. Muista rustata myös vapaapäiväsi suunnitelmaan! 


3. Pidä miellekkäitä vapaapäiviä. Sisällytä joka viikkoon ainakin yksi vapaapäivä. On kuviteltua luulla, että vapaapäivä olisi pois lukemisistasi. Päinvastoin, vapaapäivän jälkeen olet tuotteliaampi ja sinulla on myös enemmän energiaa ja motivaatiota lukea!

4. Hyvinvointi. Pidä itsestäsi huolta pääsykoeprosessin aikana. Liikunnan, terveellisen ravinnon, unen ja vapaa-ajan merkitystä ei voi koskaan painottaa liikaa. Ilman koko tätä pakettia voi olla hankala pitää pää kylmänä viimeisissä loppurutistuksissa ja itse koetilanteessa.

5. Vertaistuki prosessin aikana on korvaamaton. Muiden samassa tilanteessa olevien kanssa keskustelu, tsemppaus ja yhdessä lukeminen auttavat.

6. Motivaatio ja positiivinen vire.
Lukuprosessin aikana tulee varmasti hetkiä, jolloin usko itseen ja koko prosessiin meinaa loppua. Tällöin on hyvä tehdä esimerkiksi mielikuvaharjoitteita siitä tilanteesta, kun opintopolussa lukee ''opiskelupaikka myönnetty'' tai esimerkiksi siitä, millainen olisi ensimmäinen koulupäivä. Musiikin kuuntelu  ja eri ainejärjestöjen sosiaalisten medioiden tarkastelu antaa myös paljon voimaa ja innostusta!

7. Käytä erilaisia opiskelutekniikoita. Vain niin voit löytää ne opiskelutekniikat, jotka sopivat parhaiten just sulle. Jos olet löytänyt jo oman opiskelutekniikan/-tekniikat, on suositeltua käyttää sitä niin oppii parhaiten.

8. Älä luovuta. Jos yhtenä päivänä lukeminen ei onnistu niin seuraavana päivänä voi jatkaa paremmalla menestyksellä. Älä lannistu ja muista myös olla itsellesi armollinen.

9. Laatu korvaa määrän. Lue mielummin 4-6 h laadukkaasti kuin 10-12 h ''hauki on kala'' - tyylillä.

10. Aseta välitavoitteita ja palkitse itsesi, kun saavutat ne. On myös sallittua ja erittäin suositeltavaa luvata itsellesi jokin palkinto tekemästäsi työstä, kun koulupaikka avautuu. 



Tässä vielä konkreettisia lukuvinkkejä materiaaleihin:


- asioiden syvällinen ymmärrys
- asioiden selittäminen itselle tai muille
- asioiden selittäminen toisin sanoin (ei kannata kopioida suoraan materiaalin lauseita, koska näin et välttämättä ymmärrä itse tekstiä) 
- syy- ja seuraussuhteiden etsiminen
- muistiinpanojen kirjoittaminen
- tiivistelmät 
- käsitekartat
- flashcardit - opettelu, muistipeli, alias...
- värikoodit (esim. tutkija/teoreetikko tietyllä värillä, tutkimustulos tietyllä, johtopäätös tietyllä, prosenttiosuus tai muu luku tietyllä jne...)
- oman osaamisen testaus !!! Esimerkiksi harjoituskokeet. 
- materiaalien läpikäynti eri tyyleillä - esimerkiksi artikkeleiden kanssa aluksi luet artikkelin läpi ja pyrit ymmärtämään mitä tekstissä sanotaan, sitten alle-/yliviivaat värikoodein tärkeät pointit, sitten käsitekarttoja, sitten post it-lappuja/flascardeja jne.  
- materiaalien äänittäminen ja äänitysten kuuntelu (tässäkin toimii paremmin, jos äänität oppimaasi, ei koko artikkelia yhtenään)



Oidipuksen instagramista (@oidipusry) löytyypi hallituslaisten pääsykoetaipaleista tarinat. Käyppäs kurkkaamassa, josko saisit sieltä vielä lisää motivaatiota omaan prosessiin! Jos jokin askarruttaa, kaipaat apuja tai vaikkapa ihan vaan vertaistukea kovaan koitokseen niin laita meille viestiä vaikka instagramissa tai sähköpostiosoitteeseen oidipusry@gmail.com. Autamme mielellämme, mikäli vain pystytään!
Hurjasti tsemppiä kaikille!!


P.s. Studentumin nettisivuilta löydät lisää tietoa yhteishausta ja psykologian tutkintolinjalle hakeutumisesta. Käyhän vielä se kurkkaamassa → Studentumin nettisivut




torstai 28. helmikuuta 2019

Oidipus avantouimassa




Oidipuslaiset suuntasivat tiistaina porukalla avantouimaan ja saunomaan Joensuun jääkarhujen avantouintikeskukseen. Useimmille hyytävä harrastus olikin jo tuttua puuhaa, mutta joukossa oli myös ensikertalaisia kokeilemassa pelottomasti ja hieman pelokkaastikin uutta. 


Sääkin suosi meitä, kun pääsimme saunan kautta suoraan jäiseen avantoon auringon paistaessa. Vuorotellen astelimme pitkin laiturin rappusia avantoon ja jokainen askel laiturilta avantoon tuntuikin ikuisuudelta. Kaikki kuitenkin rohkeina ja suomalaisen sisun voimin siihen pystyivät, vieläpä monen monta kertaa! 

Minuakin aluksi jännitti hirveästi varsinkin tällaisena vilunarkana mukavuusalueella pysyjänä. Yksi meistä sanoikin hyvin ennen avantoon menoa, että tämähän onkin kuin suora metafora mukavuusalueelta – laiturilta – epämukavuusalueelle – avantoon 
– siirtymisestä. 

Kuitenkin muiden tsemppaamana uskalsin itsekin pulahtaa ja sen jälkeen oloni oli mahtava. Olin haastanut ja voittanut itseni sekä uskaltautunut menemään nimenomaan epämukavuusalueelle. Oli myös voimaannuttavaa ja positiivista nähdä muissa ensikertalaisissa samoja fiiliksiä, kun he sieltä vedestä ensimmäisen kerran nousivat hampaat irvessä. 

Hauskinta tässä oli se, että olin vielä tiistaiaamuna varma siitä, että minähän en avantoon mene. Toinen oidipuslainen ja kokenut konkari sai kuitenkin suostuteltua minutkin mukaan. Ja onneksi sai!

Avantouinnin jälkeen oli erittäin rentoutunut ja seesteinen olo sekä tuntui, että stressi oli poistunut kehosta ja mielestä. Uskallan arvata, että suurin osa psykalaisista on suurin piirtein samanlaisia stressipalleroita kuin itse olen, joten ei kun vaan kylmää vettä uhmaten spontaanisti kokeilemaan!Avantouinti, saunominen ja ylipäätään se, että meillä oli superhauskaa yhdessä avantouintiretkellä, tekivät päivästä ikimuistoisen. Aivan taatusti avantouinnista tulee minulle uusi harrastus ja odotan jo innolla seuraavaa kertaa!




Tässä vielä kanssatovereiden kokemuksia avantouinnista:


''Olen nuorena käynyt mökillä monta kertaa avannossa. Oli kiva käydä pitkästä aikaa. Kylmältähän se vesi tuntui, mutta jälkeenpäin olo oli virkeä ja eloisa.''

''Innostuin avantouinnista viime vuoden keväällä ja tänä vuonna omistankin jo avantouintiseuran jäsenyyden. Pyrin käymään avannossa 1-2krt/vkossa. Joensuussa avannolle pääsen näppärästi pyörällä tai kävellen.  
Tiistaina Oidipus järjesti meille yhteisen tapahtuman, jossa päästiin yhdessä saunomaan ja avantoilemaan. Hetken aikaa mietiskelin, lähdenkö mukaan vaiko enkö, mutta onneksi lähdin! Tapahtumissa on kivaa, kun pääsee tutustumaan muihinkin vuosikurssilaisiin. Meininki oli rento ja oli mukavaa nähdä, miten muut ylittivät ja haastoivat itsensä. Myös itse pääsin haastamaan itseni uimalla astetta pidempään. 
Avannossa käymisessä on kivaa nähdä oma kehitys. Alku vuodesta kastautuminen on jo tarpeeksi, myöhemmin pystyy uimaan jo kunnolla. Tietysti joinain päivinä vesi voi tuntua pirun kylmältä eikä meinaa tuntua yhtään hyvältä idealta mennä veteen. Kuitenkin avannon jälkeen on aina niin hyvä ja rentoutunut fiilis, eikä avantoon meneminen ole kertaakaan kaduttanut jälkikäteen. Avantouinti on yllättävän koukuttavaa ja uskonkin, että kaikki, jotka meidänkin porukasta oli ensimmäistä kertaa, tulee toistekin.''

''Avantouinti oli huikea kokemus! Kävin avannossa ensimmäistä kertaa ja sinne meneminen jännitti. Kun veteen kuitenkin uskaltautui, tuli siitä tosi hyvä fiilis! Oli mukavaa käydä avantouimassa hyvällä porukalla. Jääkarhuilla tuntui olevan yhteisöllinen meininki ja myös uudet avannon kokeilijat otettiin hyvin vastaan.''



maanantai 28. tammikuuta 2019

Kokemuksia tuutoroinnista

Tuutorihaku on jälleen alkanut! Hae tuutoriksi 28.1. - 10.2. täältä.


Lähdin alun perin mukaan tutorointiin omien tutoreideni inspiroimana. Fuksisyksyn tapahtumien kautta ja heidän toimintaansa seuraten muodostui kuva toiminnasta, joka ei ainoastaan saata uusia opiskelijoita yliopistomaailman kiemuroihin vaan myös innostaa ja luo hyvää tutustumisen ilmapiiriä vastavalittujen opiskelijoiden keskuuteen.

Tuutorihaun kautta sekä oppiaineen ja hallituksen myöntämänä pääsin mukaan tuutoreiden koulutusohjelmaan, ja vaikka en tuntenutkaan alun perin kaikkia kanssani valittuja tovereita hyvin, syntyi välillemme kevään ja syksyn mittaan toimiva ja kaverillinen yhteistyösuhde, jossa jokaisella tuntui olevan paikkansa. Kevään koulutukset soljuivat suhteellisen rennosti henkilökohtaisten opintojen siivellä, ja vaikken kaikkiin koulutuspäiviin päässytkään, olivat korvaavat tehtävät järkeviä sekä vertaistutoroinnin kannalta tärkeitä.

Kevään sekä kesän aikana pohdin useasti, millaisia uusia opiskelijoita pääsisimme ohjaamaan. Jo ajatus tutorin saappaisiin astumisesta tuntui sekä jännittävältä, että innostavalta samaan aikaan, olimmehan suuressa osin vaikuttamassa siihen millaisen kuvan fuksit saavat uudesta kaupungista, yliopistosta ja etenkin oppiaineesta ja sen opiskelijoista. 

Kesän vaihtuessa syksyyn jännitys kasvoi, ja ensimmäiset päivät fuksien aloittaessa tuntuivat vievän kuukausien mittaisen ajan. Julkinen puhuminen ja esiintyminen suurelle joukolle, pienryhmän johtaminen paikasta toiseen, aikatauluttaminen, informointi, (ja opiskelijabiletys) tuntuivat kaikki niin stressaavilta kuin innostaviltakin. Välillä seuraavan päivän asioita pohdittiin tutoreiden kesken kahvilassa huomista varten, ihan vaan että kaikilla olisi tiedossa mitä ja milloin tulisi tapahtumaan.

Kaikki päivät eivät menneet yhtä sujuvasti ja silloin tällöin mietittiinkin mitä olisi voinut tehdä toisin. Kuitenkin kukin meistä koki toki myös onnistumisen tunteita ja päivä päivältä niin itsevarmuutemme kuin tutorporukan yhtenäisyys voimistui ja syksyn päätteeksi mietittiin, miten mukava syksy myös tutorin näkökulmasta oli ollut.

Kaikkiaan nautin paljon tutorin tehtävästä sen tuomine vastuineen sekä mahdollisuuksineen. Uusiin kavereihin tutustuminen tutorkoulutuksen aikana, kevään tutorleiri, oman oppiaineen tutortovereihin paremmin tutustuminen sekä fuksien auttaminen heidän korkeakouluopintojensa alussa ovat kaikki asioita, joista olen kiitollinen tutorkoulutukselle sekä omille tutortovereilleni, ja joita mitään en olisi kokenut ellen olisi lähtenyt koulutukseen varauksetta mukaan. Joka päivä tutorointi ei ollut kevyttä ja joidenkin päivien jälkeen tuntuikin, että voisi nukkua vähintään viikon. Siitä huolimatta mitä koulutus ja syksyn startti vaati, se antoi monin verroin takaisin, ja jälkikäteen ei kuluneita lukukausia voi muistella kuin lämmöllä.

Tommi Pääkkönen




Omaa fuksisyksyäni aloittaessani en vielä olisi uskonut, että vuoden kuluttua olisin tuutorin saappaissa uusia opiskelijoita opastamassa. Ajatus tuutoriksi hakemisesta alkoi oikeastaan kypsyä vasta loppuvuodesta, kun seuraavan vuoden tuutorihaku alkoi olla pian ajankohtainen. Tuutorointi vaikutti mielestäni mukavalta toiminnalta, mutta ajatuksen viemistä pidemmälle jarrutteli se, etten pitänyt itseäni ”tuutorityyppisenä ihmisenä” – esiintymistilanteet ja roolinotto suurissa ryhmissä ovat aina kuuluneet enemmän tai vähemmän oman mukavuusalueeni ulkopuolelle. Hieman yksioikoisesti ajattelin, että kaikkien tuutorien tulisi olla itsevarmoja ja karismaattisia heittäytyjiä, jollaisena en juurikaan nähnyt itseäni. Kuitenkin tarkemman pohdiskelun ja muiden tulevien tuutoritovereiden kanssa käytyjen keskustelujen myötä ajattelin, että minulla saattaisi olla muita avuja tuutorina toimimiseen. Siksipä hakemuksen täyttäminen tuutorihaun käynnistyessä tuntui oikealta valinnalta.

Tuutorikoulutusten startatessa keväällä tuleva pestimme tuntui vielä jossain määrin kaukaiselta, mutta erityisesti tuutorileirin myötä toimenkuvamme konkretisoitui ja aloin odottaa syksyn tulevia kuvioita entistäkin innostuneempana. Loppukesällä tuntemukset olivat sekoitus innostuneisuutta ja jännitystä, kun suunnittelimme käytännön asioita ja aikatauluja yhdessä muun tuutoriporukan kanssa ja uusien opiskelijoiden tapaaminen lähestyi.


Erityisesti ensimmäinen viikko oli intensiivinen, ja se sisälsi niin innostuksen ja onnistumisen tunteita kuin jännityksen ja epävarmuudenkin fiiliksiä. Päivät vaativat jonkin verran omalle epämukavuusalueelle astumista, minkä koen olleen opettavaista. Harrastin melko paljon itsereflektiota erityisesti ensimmäisten tuutorointipäivien aikana – kävin läpi erilaisia tilanteita ja sitä, olisiko joissain voinut tehdä jotain eri tavalla tai paremmin. Toisinaan niin kroppa kuin mieli kävivät kierroksilla vielä nukkumaan käydessä. Oman toiminnan ja tuntemusten pohdiskelu on varmaankin ollut hyödyllistä tuutorina kehittymisen kannalta, mutta jälkeenpäin ajateltuna tein sitä vähän liikaakin. Mitä paremmin uudet opiskelijat tulivat tutuiksi ja onnistumisen kokemuksia karttui päivien aikana, kasvoi myös varmuus omasta toiminnasta.


Kokonaisuudessaan tuutorointi oli minulle positiivinen kokemus, joka ehdottomasti antoi enemmän kuin otti. Ennen kaikkea, sain olla mukana auttamassa uusia opiskelijoita alkuun ja integroida heitä opiskelijayhteisöön sekä ainejärjestöömme. Jälkikäteen saatu kiitos on tuonut fiiliksen siitä, että vaikkei kaikki aina sujunutkaan ihan kuin olimme suunnitelleet, pääosin onnistuimme tehtävässämme. Koen myös, että syksy lähensi meitä tuutoreita keskenämme – opimme paljon itsestämme sekä toisistamme. Ensimmäisen vuoden opiskelijoiden kanssa toimiminen on ollut mahtavaa ja tarjonnut paljon arvokkaita kohtaamisia erilaisten ihmisten kanssa. Virallisen tuutoroinnin jälkeen koen saaneeni uusien opiskelijoiden joukosta myös ystäviä.


Kaiken tämän perusteella voin suositella hakemista kaikille, joilla on pienikin kiinnostus pestiä kohtaan. On tärkeää muistaa, että hyvän tuutorin prototyyppiä ei ole olemassa – koska uudet opiskelijatkin ovat erilaisia erilaisine tarpeineen, myös erilaisia tuutoreita tarvitaan. Tuutorin tehtäviin koulutetaan, joten mitään erityistä ei tarvitse osata eikä kokemusta omata. Mielestäni aidolla kiinnostuksella auttaa ja tukea yliopistotaipalettaan aloittavia pääsee jo pitkälle. 😊

Noora Sopanen

keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Psykologifoorumi 2018


Psykologifoorumi. Kääntäkäämme katseemme taaksepäin, noin kuukauden takaiseen aikaan, jolloin tämä innostava tapahtuma saapui koettavaksemme, haistettavaksemme ja maistettavaksemme. En ollut kerinnyt herätä monenakaan aamuna yliopisto-opiskelijan statuksella, kun kyseisestä tapahtumasta jo alettiin puhua ja osallistumiseen rohkaisemaan. Joten tein sen, jonka jokainen todellinen lampaanomaisesti eksyksissä oleva fuksi ja ilmoittauduin tapahtumaan tietämättä paljoakaan, mitä se pitäisi sisällään. Kaiken informaatiotulvan keskellä en kerinnyt ottaa selvää edes foorumipäivään mennessä, mistä todella oli kysymys tai miten se käytännössä järjestyisi. Se ei kuitenkaan haitannut.

Psykologifoorumin tämänvuotinen teema oli muotoiltu otsikkoon “Rohkeutta työelämään”. Juuri opintonsa aloittaneelle teema tuntui alkuun kaukaiselta ja epäilys nousi mieleeni, saisinkohan paljoakaan päivästä irti. Voi kuinka väärässä olinkaan.

Päivä aloitettiin yhdessä “Psykologin jalanjäljissä” -talkshowlla, jossa Annarilla Ahtola, Pirkko-Liisa Hyttinen, Kristiina Lehmus ja Maija Korhonen avasivat, minkälaisia teitä heistä kukanenkin on kulkenut juuri niihin työtehtäviin, joissa nykyään toimivat. Oli mielenkiintoista kuulla jokaisen henkilökohtaisesta polusta akateemisella urallaan, rohkaisevaa jälleen kerran varmistua siitä, ettei ole olemassa “tyypillistä” psykologia ja jännittävää tajuta, että monien, ellei jokaisen tie oli mennyt kovin eri reittiä, kuin he itse olivat suunnitelleet. Mikä vitsi siinäkin on, kun yhä useampien psykologien tarinoita kuunnellessa tuntuu, että jos julistaa ettei koskaan tule jotain tekemään, niin juuri sinne näyttää lopulta päätyvän? Saa nähdä, mistä sitä itsensä vielä tuleekaan löytämään.



Seuraavaksi tuli työpajojen vuoro. Olin ilmoittautuessa hutinut rastia ruutuun summanmutikassa, toivoen että tein oikeat päätökset, sillä jokainen työpaja kuulosti mielenkiintoiselta ja osallistumisen arvoiselta. Päädyin lopulta Kristiina Lehmuksen vetämään “Psykologi yrityksen menestyksen mahdollistajana” -työpajaan, liekö yrittäjä-isäni vuoksi, joka vitsailee, että ammattinimikkeen saatuani tulen laittamaan hänen yrityksessään hommat kuntoon. Jotain kotoista työpajan nimessä kuitenkin oli, enkä kadu, että juuri sinne päädyin.

Lyhyen opiskelu-urani aikana olen kokenut valtavaa ylitsevuotavuutta tässä vaihtoehtojen viidakossa, jossa pitäisi osata navigoida tiensä sopivien valintojen luokse saadakseen rakennettua itselleen juuri sen tulevan psykologin identiteetin, jota halajaa. En ole vielä luopunut ehkä naiiveista ja yksioikoisista ajatuksistani liittyen omaan polkuuni psykologiksi kasvamisessa, mutta olen ollut yllättynyt, kuinka valtavan laaja kirjo erilaisia tehtäviä ammattinimikkeen alla on. En ollut miettinyt työ- ja organisaatiopsykologiaa termiä enempää, mutta Kristiinan työpajassa aloin jopa miettiä, että olisiko tässä yksi vaihtoehto, jopa minulle? Käsitykseni itsestäni psykologian opiskelijana ja ajatukseni mahdollisesta tulevaisuudestani ovat siis vielä vahvasti etsinnässä, mutta se hämmästyneelle fuksille suotakoon. (Ja yhtälailla kelle tahansa alaa opiskelevalle tai sillä työskentelevälle; vieläkin tärykalvoissani kaikuu ensimmäisinä viikkoina meille suunnatut sanat: “Tällä alalla ette koskaan tule valmiiksi.” Sen oli kai tarkoitus lohduttaa.)

Toinen hakuammuntani osui Hanna Lahtisen työpajaan myötätuntouupumuksesta psykologin työssä. Työpaja antoi rauhaa huolestuneelle mielelle, joka jo nyt hieman pelonsekaisesti ajattelee aikaa, jolloin pitäisi pystyä toista ihmistä kohtaamaan ja jopa ehkä hieman auttamaan, ilman että joutuu kantamaan jokaista kuulemaansa ongelmaa ja traumaattista kokemusta mukanansa kotiin. Minulla se aika on vielä armollisen kaukana (ainakin vielä tuntuu siltä), mutten usko, että koskaan on liian aikaista oppia tunnistamaan myötätuntouupumusta itsessään ja saada työkaluja sen ennaltaehkäisemiseen ja siitä selviämiseen. Jos haluaa työkseen oppia ymmärtämään ihmismieltä, kohtaamaan elämän ongelmia ja löytämään apukeinoja niistä selviämiseen, miksei aloittaisi itsestään?



Päivä päättyi yhteiseen Jaakko Sahimaan luentoon merkityksellisyydestä. Puhe kävi motivaatiossa, visiossa, kutsumuksessa ja monissa muissa mediaseksikkäissäkin termeissä. Lopulta mitä luennosta jäi käteen pitkähkön päivän päätteeksi oli syvempi ymmärrys, miksi niin monet suuntautuvat toimimaan psykologian eri toimialoilla. Jokainen niistä sisältää paljon haasteita, heittäytymistä, konflikteja ja epätäydellisyyden sietämistä niin itsessä kuin muissakin, mutta lopulta tietoisuus siitä, että psykologina pääsee tekemään työtä, joka vaikuttaa, kehittää, varustaa ja jolla on merkitystä, tekee kaikesta sen vaivan arvoista.

Olen todella kiitollinen, että minulla on vielä aikaa kasvaa ihmisenä ja rakentaa omaa psykologin identiteettiäni ennen ammattiin hyppäämistä, mutten voi kieltää etteikö Psykologifoorumin kaltaiset tapahtumat saisi sormiani jo nyt hieman syyhyämään innostuksesta. Tieni on vielä hämärän peitossa ja se tulee sisältämään varmasti monia mutkia ja epäilyksen hetkiä, mutta kuitenkin haluttu määränpää häämöttää silti mielessä. Minusta on tulossa psykologi.


Aino Roimaa

tiistai 11. syyskuuta 2018

Hallituksen ryhmäytymisviikonloppu Tahkolla

Heti hallituskauden alettua keskustelimme yhdessä ryhmäytymisestä, sen hyödyistä ja tarpeellisuudesta. Halusimme tutustua toisiimme paremmin tavoitteenamme tiivis porukka, joka tekee töitä rennolla meiningillä, mutta tosissaan ja toisia tukien. Päätimme siis, että tänä vuonna panostamme ja sitoudumme ryhmäytymiseen parhaamme mukaan.

Vaikka olemme alusta asti olleet toimiva tiimi ja kavereita keskenämme, on ryhmäytyminen tiivistänyt joukkoamme entisestään. Jokainen on sitoutunut, kuten alussa sovimme ja meillä on ollut hauskaa yhdessä, mikä on totta kai heijastunut myös kokousten ilmapiiriin. Yhdentoista hengen kokoonpanollamme ryhmäytymisten järjestäminen on sujunut vaivatta kerran kuussa. Ohjelmaan on kuulunut mm. rentoa peli-iltaa nyyttäriperiaatteella, makkaranpaistoretki Kuhasaloon sekä Huonepakopeli. Keväällä aloimme pohtia myös mahdollista mökkireissua ja viime viikonloppuna tämä ajatus vihdoin toteutui.

Lähdimme siis perjantaina kahden aikaan ajelemaan kohti Tahkoa, harmiksemme muutamaa jäsentä lukuunottamatta. Kaupan kautta saavuimme mökille majoittautumaan ja ruuanlaittoon. Ruokailun jälkeen kävimme tähän asti mennyttä kautta läpi ja keskustelimme siitä, missä ollemme onnistuneet ja missä voisimme vielä parantaa.

Olimme yhtä mieltä siitä, että hallituskausi on mennyt tähän asti todella hyvin ja olemme onnistuneet niin yksilöinä pesteissämme kuin yhdessä koko hallituksena. Erityisesti esiin nousi aikaansaavuus sekä erinomainen ryhmähenki. Olemme olleet aktiivisia moneen suuntaan ja järjestäneet paljon tapahtumia. Oli myös ilo yhdessä todeta, että meidän porukassa mielipiteensä saa sanoa muiden reaktioita pelkäämättä ja jokainen näkökulma myös huomioidaan. Lisäksi aina voi pyytää apua ja kysyä neuvoa sekä luottaa siihen, että hommat hoituu. Toki kaiken positiivisuuden keskellä myös rakentavaa palautetta tarvitaan ja pari kehitysehdotusta esitettiinkin liittyen kokousten pituuteen sekä WhatsApp-ryhmämme iltapainoitteiseen aktiivisuuteen. Keskustelu oli siis antoisa, mutta jäi ainoaksi "viralliseksi" osuudeksi reissullamme, sillä pääasiallinen tarkoitus oli kuitenkin pitää hauskaa ilman velvollisuuksia. Ilta jatkuikin rennosti saunoen ja pelaillen.



Lauantaiaamuna aamupalan jälkeen lähdimme reippailulle ajatuksena kiivetä Tahkovuoren huipulle. Tuhat porrasta kannatti nousta, sillä näkymät huipulta olivat upeat. Matkalla alaspäin pistäydyimme vielä Panorama-kahvilassa pienelle tauolle ihastelemaan maisemia. Lenkki oli loistava aloitus aamulle; herättiin kunnolla ja saatiin hiki virtaamaan. Mökille saavuttiin pari tuntia myöhemmin saunaan ja lounaalle.



Iltapäivällä oli luvassa reissun kohokohta. Mitä olisikaan mökkireissu ilman mökkiolympialaisia? Leikkimielinen (kilpailuhenkisimmille ei niin leikkimielinen) kisailu on aina hyvästä. Sairastapauksista ja poissaoloista johtuen saimme kokoon kaksi kolmen hengen joukkuetta: Lammastrio ja Kuumat Keisarinnat. Lajeina oli mm. tulitikunheitto, sukkahousuheijari sekä kananmunaviesti. Kahden ensimmäisen lajin jälkeen Lammastrio oli karkumatkalla voitettuaan molemmat lajit. Kuumat Keisarinnat kuitenkin sisuuntuivat ja nousivat takaa-ajoasemasta voittoon. Tärkeintä kuitenkin, että saatiin pitää hauskaa yhdessä ja hyvää kuva- ja videomateriaaliakin kertyi. Jatkoimme iltaa rupatellen, herkutellen ja korttia pelaillen. Muutama meistä jaksoi vielä lähteä tutustumaan paikalliseen Karhu-baariin.



Lammastrio

Kuumat Keisarinnat

Sunnuntaiaamulle ei erityisempää ohjelmaa ollut. Aamupalan ja mökin siivouksen jälkeen tavarat autoon ja kotimatkalle. Kaiken kaikkiaan reissu oli todella onnistunut. Saimme hienoja muistoja ja pääsimme pois velvollisuuksien ääreltä. Oli tärkeää päästä olemaan yhdessä hauskaa pitäen ilman sen suurempia tehtäviä tai virallisia osuuksia. Me hallituksessa teemme paljon työtä vapaaehtoisesti, joten myös tällaisia hetkiä yhdessä tarvitaan. Viikonloppureissu myös ryhmäyttää aivan eri tavalla kuin lyhyt muutaman tunnin tapaaminen, joten tämänkin takia reissun toteutuminen oli tärkeää.

Harmillisesti puolikuntoisia reissaajia taisi löytyä enemmän kuin täysin terveitä, mutta tämä ei hauskanpitoa haitannut. Uskon, että jokainen meistä nautti viikonlopusta ja kaikille jäi hyvä fiilis jatkaa kohti loppuvuotta.

Meillä on upea hallitus ja tämän viikonlopun jälkeen entistäkin yhtenäisempi!

Noora,
Viestintävastaava


tiistai 14. marraskuuta 2017

Näin loihditaan ainejärjestönauhasta ruusuke

Hei akateemisesti juhlivat oidipuslaiset!

Oidipuksella on nykyisin ihka oma ainejärjestönauha, jota kaikki ainejärjestön jäsenet voivat ostaa vuosijuhlia ja muita akateemisia tilaisuuksia varten. Sopiva pätkä nauhaa maksaa 5e per jäsen (60cm ruusukkeeseen/henkilön pituuden mukaan). Maksu tapahtuu ainejärjestömme tilille FI78 8000 1579 2324 98. Taloudenhoitaja on yhteyshenkilö ainejärjestönauhaa koskevissa asioissa.

Tässä postauksessa on kuvien kanssa ohjeet ruusukkeen taitteluun. Perinteisesti naiset käyttävät nauhaa ruusukkeena vasemman rinnan yläpuolella ja miehet kantavat nauhaa oikealta olkapäältä viistosti vasemmalle puolelle aseteltuna. Nauha ei saa koskettaa paljasta ihoa. Ainejärjestön nauhaa käyttämällä edustat Oidipusta juhlissa. Muista myös siis juhlahumussa arvokas ja edustava käytös.😌

Ruusukkeen taittelu Oidipuksen nauhalla

Huomaa ruusuketta taitellessasi, että Oidipuksen nauha on vain toiselta puolelta kiiltävä. Kiiltävä puoli on ns. oikea puoli ja sen tulee jäädä taitellessasi koko aika ruusukkeen näkyvälle puolelle.

1. Taita nauha kaksin kerroin noin 10cm pituudelta.


 
2. Taita nauha uudelleen siten, että se on kolminkerroin kuvan mukaisesti.




3. Taita päällimmäistä nauhaa toisen päälle siten että silmukan alta näkyy alimmaista nauhaa noin 1cm.
 


4. Taita toiselta puolelta samoin kun edellisessä kohdassa ja taita loppu nauha päällimmäisen silmukan alta keskelle. Lopulla nauhalla ruusuke viimeistellään. (Halutessaan tässä vaiheessa ylimääräisen nauhan voi katkaista ja ommella ruusukkeen ympärille huomaamattomin pistoin seuraavan kuvan mukaisesti.)




5. Jos nauhaa ei halua katkaista, kiepautetaan se kaksi kertaa tiukasti ruusukkeen keskeltä. Tässä vaiheessa ruusukkeen ulkonäköä voi vielä viimeistellä ja on hyvä varmistaa, että ruusuke on kauniin symmetrinen. Lopuksi ruusukkeen taittelu päätellään nurjalle puolelle pienin pistoin.
 



Pukuun ruusukkeen voi kiinnittää hakaneuloilla tai ommella kevyesti miehustaan. Ruusuke on melko painava, joten se menee helposti vinoon, minkä voi estää varaamalla kiinnitykseen muutaman pienen hakaneulan.

Tämän jälkeen voit lähteä nauttimaan juhlista Oidipuksen tyylikkään ainejärjestönauhan kanssa. Mukavia juhlia!

Kuvat ja ohjeet Oidipuksen käyttöön on laatinut Anniina Simonen.